The Monster Men

By Edgar Rice Burroughs

Page 109

long-house lay to the other, and though not all the tribes admitted
allegiance to him, yet there were few who would not furnish him with
men and boats when he required them; for his piratical cruises carried
him often up and down the stream, and with his savage horde it was
possible for him to wreak summary and terrible vengeance upon those who
opposed him.

When he had explained his wishes to the chief, the latter, though at
heart hating and fearing Muda Saffir, dared not refuse; but to a second
proposition he offered strong opposition until the rajah threatened to
wipe out his entire tribe should he not accede to his demands.

The thing which the chief demurred to had occurred to Muda Saffir even
as he walked back from the river after conversing with the two Dyak
messengers. The thought of regaining the treasure, the while he
administered punishment to the traitorous Ninaka, filled his soul with
savage happiness. Now if he could but once more possess himself of the
girl! And why not? There was only the sick old man, a Chinaman and
von Horn to prevent it, and the chances were that they all were asleep.

So he explained to the chief the plan that had so suddenly sprung to
his wicked mind.

"Three men with parangs may easily quiet the old man, his assistant and
the Chinaman," he said, "and then we can take the girl along with us."

The chief refused at first, point-blank, to be a party to any such
proceedings. He knew what had happened to the Sakkaran Dyaks after
they had murdered a party of Englishmen, and he did not purpose laying
himself and his tribe open to the vengeance of the white men who came
in many boats and with countless guns and cannon to take a terrible
toll for every drop of white blood spilled.

So it was that Muda Saffir was forced to compromise, and be satisfied
with the chief's assistance in abducting the girl, for it was not so
difficult a matter to convince the head hunter that she really had
belonged to the rajah, and that she had been stolen from him by the old
man and the doctor.

Virginia slept in a room with three Dyak women. It was to this
apartment that the chief finally consented to dispatch two of his
warriors. The men crept noiselessly within the pitch dark interior
until they came to the sleeping form of one of the Dyak women.
Cautiously they awoke her.

"Where is the white girl?" asked

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
Viidakon vero.
Page 28
Silloin ei kukaan ollut turvassa.
Page 30
Tarzan oli mukana tässä villissä, hyppivässä laumassa.
Page 33
Notkeat lihakset pullistuneina välkkyvän taljan alla, täyteläisenä ja kiiltävänä tuli Sabor, naarasleijona.
Page 38
Tarzania kummastutti suuresti, että yksikään viidakon asujamista kykeni tekemään punakeltaisia hampaita, jotka söivät puuta ja jättivät jälkeensä vain hienoa tomua, ja kokonaan hänen käsityskykynsä ulkopuolella oli se, että musta soturi oli turmellut herkullisen ateriansa pitämällä sitä korventavassa kuumuudessa.
Page 61
Mutta hänen vikkelyytensä, älynsä ja pitkä terävä puukkonsa hankkivat hänelle voiton.
Page 63
Äkkiä kuului joku raskas ruumis raappivan majan seinää.
Page 72
"Setäni ei hukkunut, vaan kuoli tässä majassa, ja tuossa lattialla on kaikki, mitä hänestä on jäljellä.
Page 75
Ahaa, kyllä he tahtovat sen.
Page 76
Silloin hän kapusi puiden alimmille oksille ja saapui neljännestunnin kuluttua sille apinain kokouspaikalle, missä he pitivät neuvottelujaan tai viettivät kaameita tappojuhliaan.
Page 84
Julmaa olisi jättää Esmeraldaparka tänne yksinään, eikä sitäpaitsi kolmelle onnistu asia sen paremmin kuin yhdellekään.
Page 85
Mutta Jane Porter ei menettänyt tajuntaansa.
Page 86
Ihmisen ei tarvitse olemassaolon taistelussa turvautua ainoastaan ulkonaisiin aisteihinsa.
Page 95
Hänestä tuntui sietämättömältä ajatus, että hänen pelastajansa lähtisi yksinään takaisin hirvittävään viidakkoon.
Page 98
Nyt oli vaarassa valkoisia miehiä, Tarzanin omaa heimoa.
Page 111
Tyttö nauroi.
Page 119
Ainoastaan silloin, kun pikku poikaa mainittiin, haihtui päiväkirjan epätoivoinen sävy, joka vähitellen oli siihen hiipinyt ensimmäisten kahden kuukauden aikana heidän oleskellessaan autiolla rannikolla, ja sijalle tuli hiljaisen, nöyrän onnen ilmauksia, jotka olivat vielä liikuttavampia kuin kaikki muu.
Page 120
"Olemme jonkun aikaa eläneet yksinämme viidakossa.
Page 126
Hänen suunnitelmansa on, että jo ensi viikon alussa muutamme sinne.
Page 128
Edellinen oli lähimmästä kaupungista tuottanut kokonaisen armeijan kirvesmiehiä, muurareita, putkityömiehiä ja maalareita, niin että entinen ränsistynyt maja oli muuttunut sieväksi kaksikerroksiseksi taloksi, jossa oli kaikki nykyaikaiset mukavuudet.