The Mad King

By Edgar Rice Burroughs

Page 193

figure upon the great
bed.

Butzow turned and crossed to where the American lay. He saw that the
latter's eyes were open and that he was conscious.

"How does your majesty feel?" he asked. There was more respect in
his tone than ever before. One of the Blentz soldiers had told him
how the "king," after being wounded by Maenck, had raised himself
upon his elbow and saved the prisoner's life by shooting three of
his assailants.

"I thought I was done for," answered Barney Custer, "but I rather
guess the bullet struck only a glancing blow. It couldn't have
entered my lungs, for I neither cough nor spit blood. To tell you
the truth, I feel surprisingly fit. How's the prisoner?"

"Only a flesh wound in the calf of his left leg, sire," replied
Butzow.

"I am glad," was Barney's only comment. He didn't want to be king
of Lutha; but he had foreseen that with the death of the king his
imposture might be forced upon him for life.

After Butzow and one of the troopers had washed and dressed the
wounds of both men Barney asked them to leave the room.

"I wish to sleep," he said. "If I require you I will ring."

Saluting, the two backed from the apartment. Just as they were
passing through the doorway the American called out to Butzow.

"You have Peter of Blentz and Maenck in custody?" he asked.

"I regret having to report to your majesty," replied the officer,
"that both must have escaped. A thorough search of the entire castle
has failed to reveal them."

Barney scowled. He had hoped to place these two conspirators once
and for all where they would never again threaten the peace of the
throne of Lutha--in hell. For a moment he lay in thought. Then he
addressed the officer again.

"Leave your force here," he said, "to guard us. Ride, yourself, to
Lustadt and inform Prince von der Tann that it is the king's desire
that every effort be made to capture these two men. Have them
brought to Lustadt immediately they are apprehended. Bring them dead
or alive."

Again Butzow saluted and prepared to leave the room.

"Wait," said Barney. "Convey our greetings to the Princess von der
Tann, and inform her that my wound is of small importance, as is
also that of the--Mr. Custer. You may go, lieutenant."

When they were alone Barney turned toward the king. The other lay
upon his side glaring at the American. When he caught the latter's
eyes upon him he spoke.

"What do you intend doing with me?" he

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 6
Miehistö oli saanut haltuunsa vain kuusi ampuma-asetta, joten useimmilla heistä oli kädessään keksi, kirves tai rautakanki.
Page 11
Vuoteen, tuolien, pöytien ja hyllyjen tekeminen oli verrattain helppoa hommaa, ja siten heillä jo toisen kuukauden lopulla oli asunto aika hyvässä kunnossa, eikä elämä olisi ollut heistä vastenmielistä ja onnetonta, ellei olisi ollut ainaista yksinäisyyden tunnetta ja pelkoa, että villieläimet hyökkäisivät heidän kimppuunsa.
Page 23
Hän ei tiennyt, mitä ne olivat, eikä hänellä ollut sanoja niiden olemusta ilmaistakseen.
Page 26
Kaikkia näitä hän tutki, mutta enimmin kiinnittivät hänen mieltänsä kuvat, vaikka tosin myös ne oudot pienet itikat, jotka peittivät kuvattomia sivuja, herättivät hänessä ihmettelyä ja syviä tuumailuja.
Page 32
Lähemmäksi, yhä lähemmäksi se tuli ja kävi äänekkäämmäksi.
Page 36
alueen, pystyttäneet majoja ja paaluaitauksia, istuttaneet jamsia ja maissia, ja niin heidän vanha elämänsä jatkui uudessa kodissa.
Page 38
Tuskin oli nuoli jättänyt jousen, kun Kulonga pani siihen toisen, mutta Horta, karju, oli hänen kimpussaan niin äkkiä, ettei hänellä ollut aikaa sitä ampua.
Page 40
Hänen villi elämänsä viidakon julmien petojen parissa oli totuttanut hänet pitämään vihollisina kaikkia, jotka eivät kuuluneet hänen omaan heimoonsa.
Page 43
Se oli miltei täynnä hienoa kirjoitusta, mutta vaikka hän tunsikin nuo pienet kirjaimet, niin niiden järjestys ja yhdistelmät olivat hänelle outoja ja kerrassaan käsittämättömiä.
Page 46
Kätevästi hän irroitti paksun taljan, sillä hän oli tähän työhön harjaantunut pienempiä eläimiä nylkiessään.
Page 53
Näin hän oppi ajamaan partansa -- kömpelösti ja tuskallisesti, mutta kuitenkin tehokkaasti.
Page 54
Ennen lähtöään sieltä hän kantoi Mirandon ruumiin kylän portille ja pystytti sen paaluvarustusta vasten niin, että kuolleen kasvot näyttivät tähystelevän portinpielen takaa viidakkoon vievälle tielle.
Page 64
Sitten hän kumartui Claytonin eteen, osoitti merkeillä, että toisen oli kiedottava käsivartensa hänen kaulaansa, ja kiipesi sitten valkoinen mies selässään taas ylös puuhun.
Page 74
He katselivat tutkivasti ympärilleen.
Page 77
Vihdoin hän kuuli sellaista säännöllistä hengitystä, joka ilmaisee nukuksissa oloa.
Page 114
" VIIDESKOLMATTA LUKU Sivistyksen etuvartio Kiväärin pamahtaessa D'Arnot näki oven lennähtävän auki ja miehen kaatuvan päistikkaa majan lattialle.
Page 116
Kun he eräänä iltana istuivat majassa ennen maatamenoa, kääntyi Tarzan D'Arnotin puoleen ja kysyi: "Missä on Amerikka?" D'Arnot osoitti luoteeseen.
Page 117
"Aarre on.
Page 128
" Jane Porter nyökkäsi.
Page 133
Hän astui ulos Tarzania.