The Mad King

By Edgar Rice Burroughs

Page 188

about how we got in here
than I can--provided we entered through that doorway," and the king
pointed to the door which had just opened to admit his two visitors.

"Oh, pshaw!" exclaimed Maenck. "There is but one door to this
room--if the king came in here at all, he came through that door."

"Enough!" cried Peter of Blentz. "I shall not be trifled with
longer. I shall give you until tomorrow morning to make a full
explanation of the truth and to form some plan whereby you may
utilize once more whatever influence you had over Leopold to the end
that he grant to myself and my associates his royal assurance that
our lives and property will be safe in Lutha."

"But I tell you it is impossible," wailed the king.

"I think not," sneered Prince Peter, "especially when I tell you
that if you do not accede to my wishes the order of the Austrian
military court that sentenced you to death at Burgova will be
carried out in the morning."

With his final words the two men turned and left the room. Behind
them, upon the floor, inarticulate with terror, knelt Leopold of
Lutha, his hands outstretched in supplication.

The long night wore its weary way to dawn at last. The sleepless
man, alternately tossing upon his bed and pacing the floor, looked
fearfully from time to time at the window through which the
lightening of the sky would proclaim the coming day and his last
hour on earth. His windows faced the west. At the foot of the hill
beneath the castle nestled the village of Blentz, once more
enveloped in peaceful silence since the Austrians were gone.

An unmistakable lessening of the darkness in the east had just
announced the proximity of day, when the king heard a clatter of
horses' hoofs upon the road before the castle. The sound ceased at
the gates and a loud voice broke out upon the stillness of the dying
night demanding entrance "in the name of the king."

New hope burst aflame in the breast of the condemned man. The
impostor had not forsaken him. Leopold ran to the window, leaning
far out. He heard the voices of the sentries in the barbican as they
conversed with the newcomers. Then silence came, broken only by the
rapid footsteps of a soldier hastening from the gate to the castle.
His hobnail shoes pounding upon the cobbles of the courtyard echoed
among the angles of the lofty walls. When he had entered the castle
the silence became oppressive. For five minutes there was

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
Apinat.
Page 12
Jo ensi kuukauden kuluessa olivat useat linnut tulleet niin hyviksi ystäviksi Claytonien kanssa, että nokkivat murusia heidän käsistään.
Page 26
Hänen ensi työnään oli oppia tuntemaan lukon koneisto, josta hän pääsikin selville tutkimalla sitä tarkasti oven ollessa auki, niin että saattoi nähdä, mikä piti ovea kiinni ja kuinka se aukeni hänen kosketuksestaan.
Page 27
Hänen pienet kasvonsa olivat tutkimisesta jännittyneet, sillä hän alkoi jo hämärästi käsittää, millä tavalla menetellen saisi outojen pikku itikkain arvoituksen ratkaistuksi.
Page 32
Terävä ja sokaiseva salama välähti taivaalla vaeltavista mustista pilvistä, ja ukkosen jyrähdykset pauhasivat vimmatusti.
Page 39
Hän etsi maasta ja puusta, mutta ei niin jälkeäkään näkynyt, ei jousesta, nuolista eikä yöllisestä rosvosta.
Page 41
Puiden siimeksessä makaili useita miehiä, ja avoimen paikan äärimmäisellä laidalla hän silloin tällöin näki vilahduksen aseistetuista sotureista, jotka ilmeisesti vartioivat kylää vihollisen äkkiarvaamattomilta hyökkäyksiltä.
Page 52
Silloin hän päätti pukeutua Mbongan kylän mustilta anastamiinsa vaatteisiin, sillä Tarzan tahtoi kaikilla mahdollisilla tavoilla osoittaa nousseensa alempien olentojen yläpuolelle, eikä mikään näyttänyt soveliaammalta ihmisen tunnusmerkiltä kuin vaatteet ja koristeet.
Page 54
Nyt he olivat kokoontuneet veneen ympärille.
Page 65
Tyttö pelästyi, veti liipasinta, kääntyi petoon päin ja samalla kohotti aseen omaa ohimoaan kohti.
Page 68
Herra Philander vilkaisi jälleen taakseen.
Page 71
Philander oli niin hyvillään seikkailun onnellisesta päättymisestä, ettei loukkaantunut professorin pistosanoista.
Page 72
"Herra Clayton!" huudahti hän, "mitä tämä merkitsee? Näissähän on jonkun sukulaisenne nimi!" "Ja tässä", vastasi Clayton vakavana, "on Greystoke-suvun suuri sormus, joka on ollut hukassa siitä asti kuin setäni John Clayton, entinen loordi Greystoke, katosi jäljettömiin.
Page 75
Tom ja Bill, ottakaa pari miestä avuksi ja tuokaa arkku tänne.
Page 84
.
Page 89
Tultuaan lähemmäksi tätä haaksirikkoista laivaa, he saivat kummastuksekseen huomata sen olevan saman, joka joitakuita viikkoja aikaisemmin oli päässyt heidän käsistään.
Page 90
Edellisen illan merkkilaukauksia ei oltu majassa kuultu, nähtävästi siksi, että he kaikki silloin olivat etsimässä Jane Porteria viidakon tiheikössä, missä ainainen oksien rapina tukahdutti muut äänet.
Page 99
Sitä ei näkynyt edes rovioiden lepattavassa, punaisessa hohteessa.
Page 122
Vaatteetkin olivat vain haitaksi ja kiusaksi.
Page 137
".