The Mad King

By Edgar Rice Burroughs

Page 187

as another's bond.

He was commencing, under this line of reasoning, to achieve a
certain hopeful content when the door to his prison opened and Peter
of Blentz, black and scowling, entered. At his elbow was Captain
Ernst Maenck.

"Leopold has defeated the Austrians," announced the former. "Until
you returned to Lutha he considered the Austrians his best friends.
I do not know how you could have reached or influenced him. It is to
learn how you accomplished it that I am here. The fact that he
signed your pardon indicates that his attitude toward you changed
suddenly--almost within an hour. There is something at the bottom of
it all, and that something I must know."

"I am Leopold!" cried the king. "Don't you recognize me, Prince
Peter? Look at me! Maenck must know me. It was I who wrote and
signed the American's pardon--at the point of the American's
revolver. He forced me to exchange clothing with him, and then he
brought me here to this room and left me."

The two men looked at the speaker and smiled.

"You bank too strongly, my friend," said Peter of Blentz, "upon your
resemblance to the king of Lutha. I will admit that it is strong,
but not so strong as to convince me of the truth of so improbable a
story. How in the world could the American have brought you through
the castle, from one end to the other, unseen? There was a guard
before the king's door and another before this. No, Herr Custer, you
will have to concoct a more plausible tale.

"No," and Peter of Blentz scowled savagely, as though to impress
upon his listener the importance of his next utterance, "there were
more than you and the king involved in his sudden departure from
Blentz and in his hasty change of policy toward Austria. To be quite
candid, it seems to me that it may be necessary to my future
welfare--vitally necessary, I may say--to know precisely how all
this occurred, and just what influence you have over Leopold of
Lutha. Who was it that acted as the go-between in the king's
negotiations with you, or rather, yours with the king? And what
argument did you bring to bear to force Leopold to the action he
took?"

"I have told you all that I know about the matter," whined the king.
"The American appeared suddenly in my apartment. When he brought me
here he first blindfolded me. I have no idea by what route we
traveled through the castle, and unless your guards outside this
door were bribed they can tell you more

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Kuukautta myöhemmin he saapuivat Freetowniin; siellä he vuokrasivat pienen purjealuksen Fuwaldan, jonka oli määrä viedä heidät lopulliseen määräpaikkaansa.
Page 14
Nuoremmat ja kepeämmät hänen heimonsa jäsenistä pakenivat hänen vihansa tieltä suin päin korkeiden puiden ylemmille oksille, jotka tuskin kannattivat heidän painoansa, mutta mieluummin he sielläkin panivat henkensä alttiiksi kuin olivat tekemisissä Kertshakin kanssa silloin kun tämä oli hillittömän raivonsa vallassa.
Page 20
Hänen villi huutonsa ei ollut mikään varoitus.
Page 25
Yhä heikommaksi kävi silvottu ja verinen käsi, joka huitoi terävällä puukolla, sitten pikku ruumis kangistui äkkiä ja Tarzan, nuori loordi Greystoke, kierähti elotonna maatuneille lehdille, jotka olivat mattona hänen viidakkokodissaan.
Page 27
Sen kuvan alla näyttivät itikat tällaisilta: POIKA JA KOIRA Siinä ne taas olivat, nuo viisi pientä hyönteistä, jotka aina seurasivat pikku apinaa.
Page 36
Se oli huono heitto.
Page 37
Hänen kupeellaan oli hänen tuntemattoman isänsä metsästyspuukko, ja olalla riippui pitkä suopunki.
Page 43
Kun heimo yhä piti parhaana haeskella ruokaa rannikon läheisyydestä, oli Tarzanilla myös hyvää aikaa tutkistella isänsä pientä, mutta valikoitua kirjavarastoa.
Page 46
Puolen tunnin matkailu metsässä toi hänen tielleen nuoren hirven, ja ennenkuin pikku otus tiesi vihollisen olevan lähellä, oli terävä nuoli iskenyt sen niskaan.
Page 49
Kerran kuussa Tarzan kuitenkin matkasi nopeasti puiden heiluvia latvoja myöten majalle, viettääkseen siellä hupaisen päivän ja täydentääkseen nuolivarastonsa.
Page 54
Kun Tarzan tuli rannalle, missä hänen majansa sijaitsi, kohtasi hänen silmiään outo näky.
Page 63
"Jumalan nimessä, mitä nyt teemme? Katso! Pian! Ikkunaan!" Esmeralda puristautui vielä lähemmäksi emäntäänsä ja katsahti pelokkaasti kuutamon valaisemaan neliöön, juuri kun leijona päästi villin murahduksen.
Page 66
Kohta kajahti myös Jane Porterin kauhistunut ääni: "Cecil -- herra Clayton! Voi, mitä se on? Mitä se on?" Clayton juoksi majan ovelle, huusi, että kaikki oli kunnossa, ja pyysi häntä aukaisemaan.
Page 68
Hän ymmärsi, että leijonan puolesta nuo kaksi vanhusta saivat olla kutakuinkin rauhassa.
Page 77
Vihdoin tyttö nousi, jättäen kirjoittamansa lehdet pöydälle, astui vuoteen luo ja alkoi sitä pöyhiä.
Page 86
Toisaalla taas on koura repäissyt kaarnanpalasen irti, ja raapaisun suunta osoittaa minne päin matka on käynyt.
Page 92
"Ainakin", jatkoi hän englanniksi, "te ymmärrätte saksaani yhtä hyvin kuin sitä ymmärrettäisiin Berlinissä".
Page 93
Hän ei voinut käsittää sen sisällä olevien muotokuvien merkitystä, mutta näki vieressään istuvan nuoren olennon ilmeessä vilkasta mielenkiintoa.
Page 94
Hän laskeutui pehmeälle ruohovuoteelle, mutta Tarzan jäi makaamaan oviaukon edustalle.
Page 126
Canler aikoi juuri sanoa jotakin, kun eteisestä kuului askeleita, ja Jane Porter astui huoneeseen.