The Mad King

By Edgar Rice Burroughs

Page 175

morning," said Barney, "and saw
nothing of such preparations."

"The trenches and the soldiers were there, nevertheless, sire,"
replied the old man, "only a little gap was left on either side of
the highway that those who came and went might not suspect our plans
and carry word of them to the Austrians. A few hours will complete
the link across the road."

"Good! Let it be completed at once. Here is Count Zellerndorf
now," as the minister was announced.

Von der Tann bowed himself out as the Austrian entered the king's
presence. For the first time in two years the chancellor felt that
the destiny of Lutha was safe in the hands of her king. What had
caused the metamorphosis in Leopold he could not guess. He did not
seem to be the same man that had whined and growled at their last
audience a week before.

The Austrian minister entered the king's presence with an expression
of ill-concealed surprise upon his face. Two days before he had left
Leopold safely ensconced at Blentz, where he was to have remained
indefinitely. He glanced hurriedly about the room in search of
Prince Peter or another of the conspirators who should have been
with the king. He saw no one. The king was speaking. The Austrian's
eyes went wider, not only at the words, but at the tone of voice.

"Count Zellerndorf," said the American, "you were doubtless aware of
the embarrassment under which the king of Lutha was compelled at
Blentz to witness the entry of a foreign army within his domain. But
we are not now at Blentz. We have summoned you that you may receive
from us, and transmit to your emperor, the expression of our
surprise and dismay at the unwarranted violation of Luthanian
neutrality."

"But, your majesty--" interrupted the Austrian.

"But nothing, your excellency," snapped the American. "The moment
for diplomacy is passed; the time for action has come. You will
oblige us by transmitting to your government at once a request that
every Austrian soldier now in Lutha be withdrawn by noon tomorrow."

Zellerndorf looked his astonishment.

"Are you mad, sire?" he cried. "It will mean war!"

"It is what Austria has been looking for," snapped the American,
"and what people look for they usually get, especially if they
chance to be looking for trouble. When can you expect a reply from
Vienna?"

"By noon, your majesty," replied the Austrian, "but are you
irretrievably bound to your present policy? Remember the power of
Austria, sire. Think of your throne. Think--"

"We have thought of everything," interrupted Barney. "A throne means
less to us than you may

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 19
"Eikö se ollut liian kauheaa? Mutta minä satuin tietämään herra Paulvitshista jotakin, mikä olisi hänet Venäjällä vienyt hirsipuuhun, jos Pietarin poliisi olisi siitä saanut vihiä.
Page 20
"Ja mitä te ihmettelette?" kysyi tämä hymyillen.
Page 25
Äkkiä hän paiskasi ruumiin lattialle ja astuen jalallaan ylöspäin käännetylle rinnalle kohotti päätänsä.
Page 26
" Surumielinen oli Tarzan astellessaan pää kumarassa kreivi de Couden palatsista.
Page 32
Muuatta _spahi_-luutnanttia oli hallituksella syytä epäillä sopimattomista suhteista erään Euroopan suurvallan kanssa.
Page 33
Täällä hän tutustui moniin ranskalaisiin upseereihin ja tuli pian heidän suosikikseen.
Page 41
Syntyi tömisevää kavioiden kapsetta, kuului yhteislaukauksia molemmilta puolin, ja arabialaiset vetäytyivät takaisin toistaakseen liikkeensä; mutta nyt oli ainoastaan neljä kahta vastaan.
Page 45
Tarzan inhosi sellaista, ja niinpä hän metsästikin yksinään, jotta kukaan ei huomaisi hänen teeskentelyänsä.
Page 49
Ja villien vuorten villejä olentoja vapisutti tämä uusi peloittava ääni, pysähdyttäen ne saaliinajostaan.
Page 53
Kuvauksesta tiesin, että sen täytyi olla te.
Page 58
Teidät pitäisi tappaa.
Page 65
Hazel Strong katseli omasta hämärtyneestä hytinikkunastaan pimeälle merelle.
Page 99
Merimies oli jo pistänyt kätensä takin alle.
Page 103
Yksi ainoa kiljahdus, sellainen, jonka olivat kuulleet edellisenä yönä, olisi liittänyt ajamaan heidät kaikki pakoon, hurjasti juoksemaan ahdasta rakoa kohti, joka johti valtavien seinien välitse ulkomaailmaan.
Page 104
Heidän takanaan seisoi Apinain Tarzan siinä, mihin olivat hänet jättäneet, julma hymy huulillaan, odottaen vihollista, jonka varmasti luuli olevan hyökkäämäisillään kimppuunsa.
Page 114
Ja, hyväinen aika, mistä luulette, paras loordi, minun hänet löytäneen? Lähes kilometrin päästä valtamereltä, hyvä herra, eräästä pelastusveneestä, jota hän souti poispäin kuin henkensä edestä.
Page 123
Hän kääntyi, ja edessä oleva näky sai hänet hoippumaan jaloilleen pelosta parahtaen.
Page 125
Tarzan eroitti sanat.
Page 130
Jonkun aikaa hän oli kuumehoureissa, mutta taudin taltuttua hän alkoi vasta nyt vähitellen palata voimiinsa.
Page 136
"Mihin olemme matkalla, rakkaani?" kysyi hän.