The Mad King

By Edgar Rice Burroughs

Page 16

bad. But
come--it is some distance to Blentz, and the afternoon is already
well spent. Your highness will accompany us."

"I?" cried the girl. "You certainly cannot be serious."

"And why not, your highness?" asked the officer. "We had strict
orders to arrest not only the king, but any companions who may have
been involved in his escape."

"I had nothing whatever to do with his escape," said the girl,
"though I should have been only too glad to have aided him had the
opportunity presented."

"King Peter may think differently," replied the man.

"The Regent, you mean?" the girl corrected him haughtily.

The officer shrugged his shoulders.

"Regent or King, he is ruler of Lutha nevertheless, and he would
take away my commission were I to tell him that I had found a Von
der Tann in company with the king and had permitted her to escape.
Your blood convicts your highness."

"You are going to take me to Blentz and confine me there?" asked the
girl in a very small voice and with wide incredulous eyes. "You
would not dare thus to humiliate a Von der Tann?"

"I am very sorry," said the officer, "but I am a soldier, and
soldiers must obey their superiors. My orders are strict. You may be
thankful," he added, "that it was not Maenck who discovered you."

At the mention of the name the girl shuddered.

"In so far as it is in my power your highness and his majesty will
be accorded every consideration of dignity and courtesy while under
my escort. You need not entertain any fear of me," he concluded.

Barney Custer, during this, to him, remarkable dialogue, had risen
to his feet, and assisted the girl in rising. Now he turned and
spoke to the officer.

"This farce," he said, "has gone quite far enough. If it is a joke
it is becoming a very sorry one. I am not a king. I am an
American--Bernard Custer, of Beatrice, Nebraska, U.S.A. Look at me.
Look at me closely. Do I look like a king?"

"Every inch, your majesty," replied the officer.

Barney looked at the man aghast.

"Well, I am not a king," he said at last, "and if you go to
arresting me and throwing me into one of your musty old dungeons
you will find that I am a whole lot more important than most kings.
I'm an American citizen."

"Yes, your majesty," replied the officer, a trifle impatiently. "But
we waste time in idle discussion. Will your majesty be so good as to
accompany me without resistance?"

"If you will first escort this young lady

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 7
" Clayton vastusti tätä epäinhimillisyyttä, että heidät vietäisiin tuntemattomalle rannikolle, missä he joutuisivat petojen tai mahdollisesti vielä petomaisempien ihmisten armoille.
Page 18
Hän teki muutakin, mikä tuotti hänelle rasitusta matkalla.
Page 19
Jätetään hänet rauhassa nukkumaan ruohikkoon, jotta voit synnyttää vahvempia apinoita turvaamaan meitä, kun olemme käyneet vanhoiksi.
Page 21
Apinat olivat melkein yhtä mittaa matkalla, joskus kuitenkin jääden kuukaudeksi samalle seudulle; mutta kun he kiitivät puusta puuhun hyvin nopeasti, ehtivät he usein alueensa läpi muutamissa päivissä.
Page 31
Mutta silloin Tublatin valtasi hullu raivo.
Page 32
heidät kiireimmiten kapuamaan korkeille oksille, sillä jos hän kunnioittikin heidän lukuaan ja teräviä hampaitaan, niin hekin puolestaan pitivät yhtä suuressa arvossa hänen hurjaa rohkeuttaan ja käpäliensä voimaa.
Page 36
Hän jännitti kätensä taaksepäin, ja lihakset pullistuivat sileän nahan alla.
Page 40
Kuka voisikaan häntä siitä tuomita, tätä apinaihmistä, jonka sydän, pää ja ruumis olivat englantilaisen ylimyksen, mutta joka oli kasvatettu villin eläimen tapoihin? Tublatin, jonka kanssa hän oli ollut vihoissa, hän oli tappanut avoimessa taistelussa, eikä kuitenkaan ollut hänen päähänsä juolahtanut syödä Tublatin lihaa.
Page 49
Mustat eivät olleet vielä tavanneet Tarzanin rantamalla sijaitsevaa majaa, mutta ollessaan kaukana heimonsa keskuudessa hän pelkäsi alinomaa, että he keksisivät sen ja hävittäisivät hänen aarteensa.
Page 59
Tätä ajatellen hän alkoi haeskella sopivia esineitä toteuttaakseen aikeensa, mutta ensi silmäys majan sisustaan toi kauhunhuudon hänen huulilleen ja kuin pelästynyt lapsi kätki tukeva mustaihoinen kasvonsa nuoren emäntänsä rintaa vasten.
Page 63
Senjälkeen hän selvästi kuuli, kuinka peto nuuski ovea tuskin metrinkään päässä hänestä.
Page 74
.
Page 81
Minä en ole häntä nähnyt, mutta herra Clayton, isä ja herra Philander ovat, ja he sanovat hänen olevan kuin jumala.
Page 84
.
Page 92
Näin kyhätyn pikku teltan toinen pää suljettiin oksilla ja lehvillä.
Page 95
.
Page 106
elonmerkkejä ympärillään.
Page 112
" "Herranen aika, kultaseni!" tokaisi nyt Esmeralda, "ette kai tarkoita, että olisimme täällä ihmissyöjien saaressa päivääkään kauemmin kuin on pakko?" "Sinun pitäisi hävetä, Esmeralda", vastasi Jane Porter.
Page 119
-- Viikkoa myöhemmin he äkkiä joutuivat metsässä raivatulle aukealle paikalle.
Page 135
Olen viimekuluneina kahtena kuukautena yrittänyt päästä eräänlaiseen ratkaisuun noiden luurankojen suhteen, ja toivon teidän vastaavan kysymykseeni parhaan ymmärryksenne mukaan: Olivatko hautaamanne kolme luurankoa kaikki ihmisten luurankoja?" "Eivät", virkkoi Philander.