The Mad King

By Edgar Rice Burroughs

Page 151

have something to drive. Whatever it is
it should be at the other end of the driveway. Let's see if it will
carry two."

Still in the shadow of the hedge they moved cautiously toward the
upper end of the private road until presently they saw a building
looming in their path.

"A garage?" whispered Barney.

"Or a barn," suggested the princess.

"In either event it should contain something that can go," returned
the American. "Let us hope that it can go like--like--ah--the wind."

"And carry two," supplemented the princess.

"Wait here," said Barney. "If I get caught, run. Whatever happens
you mustn't be caught."

Princess Emma dropped back close to the hedge and Barney approached
the building, which proved to be a private garage. The doors were
locked, as also were the three windows. Barney passed entirely
around the structure halting at last upon the darkest side. Here was
a window. Barney tried to loosen the catch with the blade of his
pocket knife, but it wouldn't unfasten. His endeavors resulted only
in snapping short the blade of his knife. For a moment he stood
contemplating the baffling window. He dared not break the glass for
fear of arousing the inmates of the house which, though he could not
see it, might be close at hand.

Presently he recalled a scene he had witnessed on State Street in
Chicago several years before--a crowd standing before the window of
a jeweler's shop inspecting a neat little hole that a thief had cut
in the glass with a diamond and through which he had inserted his
hand and brought forth several hundred dollars worth of loot. But
Barney Custer wore no diamond--he would as soon have worn a
celluloid collar. But women wore diamonds. Doubtless the Princess
Emma had one. He ran quickly to her side.

"Have you a diamond ring?" he whispered.

"Gracious!" she exclaimed, "you are progressing rapidly," and
slipped a solitaire from her finger to his hand.

"Thanks," said Barney. "I need the practice; but wait and you'll
see that a diamond may be infinitely more valuable than even the
broker claims," and he was gone again into the shadows of the
garage. Here upon the window pane he scratched a rough deep circle,
close to the catch. A quick blow sent the glass clattering to the
floor within. For a minute Barney stood listening for any sign that
the noise had attracted attention, but hearing nothing he ran his
hand through the hole that he had made and unlatched the frame. A
moment later he had crawled within.

Before him, in the darkness, stood a roadster.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 3
Vanha mies kiilloitti laivan messinkiosia ja hiljalleen läheten Claytonia sanoi matalalla äänellä: "Hitonmoinen elämä tästä nousee, ja muistakaa minun sanoneeni, herra.
Page 15
Mutta silti hän oli apina, iso, petomainen, hirveä eläin, kuuluen gorilloille läheisesti sukua olevaan lajiin, joka on niitä paljon älykkäämpi.
Page 20
Tarzan oli aina kammonnut vettä, paitsi sammuttaakseen.
Page 25
Hän ei jäänyt odottamaan, vaan heti kun hän huomasi Tarzanin olevan poissa, lähti hän miltei lentäen matkalle oksia myöten sinne päin, mistä gorillan karjunta vielä selvästi kuului.
Page 26
Tämä huolehtiva apina oli tuskin syönyt kylliksi pysyäkseen hengissä sinä aikana, jolloin Tarzan oli ollut huonoimmillaan, ja siksi hän olikin enää vain varjo entisestään.
Page 41
Alastomia lapsia juoksenteli ja leikki kylän raitilla.
Page 47
"Katsokaa, Kertshakin apinat!" huusi hän.
Page 65
etenemisen hitaudesta.
Page 73
Mutta tyttö, ah -- se oli aivan toinen asia.
Page 77
Sitten hän päästi hajalle pehmeät, kultaiset hiuksensa, jotka kruununa koristivat hänen päätänsä.
Page 83
"Mitä meidän on tehtävä, herra Clayton?" kysyi vanha professori.
Page 87
Hänestä tuntui kuin hän olisi alasti, ja häntä hävetti, ja silloin hän taas oli oma itsensä, loukkaantunut nykyajan nainen, joka rajusti sysäsi Apinain Tarzanin luotaan ja kätki kasvot käsiinsä.
Page 89
Täällä kohtasi heitä kauhea näky.
Page 105
Hän oli perin nääntynyt, runneltu ja heikko ja tunsi vihlovaa tuskaa monista haavoistaan, samalla kun kaikkia jäseniä ja lihaksia särki kestetyn kidutuksen jälkeen.
Page 106
"Mon dieu!" huudahti D'Arnot.
Page 111
kyllä, kapteeni, mutta he eivät sanoneet, että hän oli kuollut, ja mitä taas tulee siihen, että heillä oli hänen vaatteitaan ja varustuksiaan, niin ei ainoastaan villeillä, vaan paljon sivistyneemmilläkin on tapana ryöstää vankinsa putipuhtaaksi, vaikkeivät aikoisikaan heitä tappaa.
Page 114
Suokoon Jumala minulle anteeksi.
Page 115
" D'Arnot antoi Tarzanille ne molemmat kirjeet, jotka oli häntä varten jätetty majaan.
Page 116
-- Kokonaiseen viikkoon he tuskin tekivät muuta kuin lepäilivät, D'Arnotin opettaessa Tarzanille ranskaa, niin että he sitten saattoivat välttävästi keskustella.
Page 133
kiitos!" huudahti hän.