The Lost Continent

By Edgar Rice Burroughs

Page 88

be such another war!"

You all know how Porfirio Johnson returned to Pan-America with John
Alvarez in chains; how Alvarez's trial raised a popular demonstration
that the government could not ignore. His eloquent appeal--not for
himself, but for me--is historic, as are its results. You know how a
fleet was sent across the Atlantic to search for me, how the
restrictions against crossing thirty to one hundred seventy-five were
removed forever, and how the officers were brought to Peking, arriving
upon the very day that Victory and I were married at the imperial court.

My return to Pan-America was very different from anything I could
possibly have imagined a year before. Instead of being received as a
traitor to my country, I was acclaimed a hero. It was good to get back
again, good to witness the kindly treatment that was accorded my dear
Victory, and when I learned that Delcarte and Taylor had been found at
the mouth of the Rhine and were already back in Pan-America my joy was
unalloyed.

And now we are going back, Victory and I, with the men and the
munitions and power to reclaim England for her queen. Again I shall
cross thirty, but under what altered conditions!

A new epoch for Europe is inaugurated, with enlightened China on the
east and enlightened Pan-America on the west--the two great peace
powers whom God has preserved to regenerate chastened and forgiven
Europe. I have been through much--I have suffered much, but I have won
two great laurel wreaths beyond thirty. One is the opportunity to
rescue Europe from barbarism, the other is a little barbarian, and the
greater of these is--Victory.

Last Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 12
Lady Greystoke oli istunut vähän matkan päässä majasta ja kuullessaan miehensä huudon katsahti sinne päin.
Page 31
"Minä olen Tarzan", huusi hän.
Page 42
Sen päälle hän pani ylösalaisin käännetyn keittoastian ja tämän kukkuraksi irvistelevän kallon, johon hän kiinnitti Kulonga-vainajan päähineen.
Page 51
Hitaasti puristui apinan iso pää yhä alemmaksi rintaa vasten.
Page 55
Ah! Hän huudahti helpotuksesta vetäessään esiin pienen tinalippaan, ja sen avatessaan hän näki, että hänen kalleimmat aarteensa olivat säilössä.
Page 63
"Hiljaa!" kuiskasi hän.
Page 64
Se oli revolveri, jonka Clayton oli hänelle päivemmällä jättänyt.
Page 69
Olkaa varuillanne, professori Arkhimedes Q.
Page 73
"Ne viheliäiset otukset.
Page 74
" "Tiedänpä kylläkin, herra Philander, mutta vaikka me kaikki häntä rakastamme, te yksin kykenette häntä ohjaamaan, sillä mitä tahansa hän teille mahdollisesti sanookin, hän kunnioittaa teidän suurta oppianne, ja siksi hänellä on tavaton luottamus teidän mielipiteisiinne.
Page 80
Oh, se oli hirveää -- sitä ei voi edes kirjoittaa.
Page 81
Isä ja herra Philander eksyivät viidakkoon, ja heitä ajoi takaa todellinen leijona.
Page 88
Toinen oli _Arrow_, toinen pieni ranskalainen risteilijä.
Page 90
Muutamia minuutteja myöhemmin lähti pieni matruusijoukko, mukana kaksi ranskalaista upseeria ynnä professori Porter ja Clayton, toivottomalle ja surulliselle retkelle tiettömään viidakkoon.
Page 91
Äkkiä hän huomasi pohtivansa sitä kysymystä, mikä kohtalo olisi tullut tytön osaksi, ellei häntä olisi pelastettu Terkozin käsistä.
Page 97
Nuolet ja luodit viuhuivat sakeasti ja nopeasti.
Page 103
Teljetylle portille pantiin vartijoita, ja sitten kylä vaipui uneen ja hiljaisuuteen, jota ei häirinnyt muu kuin mustien naisten ruikutus heidän surressaan kuolleitansa.
Page 119
Toisella laidalla näkyi muutamia rakennuksia, joita ympäröi vahva paaluaita.
Page 122
Miehet seurasivat häntä viidakon reunaan, jonne hän jätti vaatteensa pieneen vajaan.
Page 126
"Kuulkaahan, herra professori", lausui Robert Canler pontevasti, ikäänkuin tahtoisi painostaa joka sanaa, "nyt olen tullut puhumaan kanssanne Janesta.