The Lost Continent

By Edgar Rice Burroughs

Page 74

little white colonies, and a
black who marries a white is socially ostracized.

The arms and ammunition of the Abyssinians are greatly inferior to
ours, yet they are tremendously effective against the ill-armed
barbarians of Europe. Their rifles are of a type similar to the
magazine rifles of twentieth century Pan-America, but carrying only
five cartridges in the magazine, in addition to the one in the chamber.
They are of extraordinary length, even those of the cavalry, and are of
extreme accuracy.

The Abyssinians themselves are a fine looking race of black men--tall,
muscular, with fine teeth, and regular features, which incline
distinctly toward Semitic mold--I refer to the full-blooded natives of
Abyssinia. They are the patricians--the aristocracy. The army is
officered almost exclusively by them. Among the soldiery a lower type
of negro predominates, with thicker lips and broader, flatter noses.
These men are recruited, so the colonel told me, from among the
conquered tribes of Africa. They are good soldiers--brave and loyal.
They can read and write, and they are endowed with a self-confidence
and pride which, from my readings of the words of ancient African
explorers, must have been wanting in their earliest progenitors. On
the whole, it is apparent that the black race has thrived far better in
the past two centuries under men of its own color than it had under the
domination of whites during all previous history.

I had been a prisoner at the little frontier post for over a month,
when orders came to Colonel Belik to hasten to the eastern frontier
with the major portion of his command, leaving only one troop to
garrison the fort. As his body servant, I accompanied him mounted upon
a fiery little Abyssinian pony.

We marched rapidly for ten days through the heart of the ancient German
empire, halting when night found us in proximity to water. Often we
passed small posts similar to that at which the colonel's regiment had
been quartered, finding in each instance that only a single company or
troop remained for defence, the balance having been withdrawn toward
the northeast, in the same direction in which we were moving.

Naturally, the colonel had not confided to me the nature of his orders.
But the rapidity of our march and the fact that all available troops
were being hastened toward the northeast assured me that a matter of
vital importance to the dominion of Menelek XIV in that part of Europe
was threatening or had already broken.

I could not believe that a simple rising of the savage tribes of whites
would necessitate

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 10
"John, jollei se ollut ihminen, niin se oli suunnattoman iso ja kauhea irvikuva ihmisestä.
Page 16
He samoilivat enimmäkseen maata myöten, milloin kävi laatuun, ja kulkivat silloin pitkin norsujen polkuja, jotka ovat ainoita teitä tässä puiden, pensaiden ja köynnöskasvien sokkelossa.
Page 20
Sen tarkoituksena oli lamauttaa uhrit siksi lyhyeksi hetkeksi, joka oli tarpeen, ennenkuin hänen mahtavat kyntensä ehtisivät upota pehmeään lihaan, ja näin he estyisivät pääsemästä pakoon.
Page 23
Hän ei tiennyt, mitä ne olivat, eikä hänellä ollut sanoja niiden olemusta ilmaistakseen.
Page 43
Siitä hän löysi sileäkasvoista nuorta miestä esittävän haalistuneen valokuvan, pienessä kultaketjussa riippuvan jalokivillä koristetun medaljongin, muutamia kirjeitä ja pienen kirjan.
Page 46
Metsän kaiku vastasi yltympäriltä, linnut vaikenivat, ja isot eläimet hiipivät tiehensä, sillä vain harvat viidakon väestä haastoivat riitaa ihmisapinoiden kanssa.
Page 51
Tuskin he olivat kamppailleet kymmentä sekuntia, kun jo vierivät maassa, löivät, repivät, purivat -- kaksi villieläintä taistelussa elämästä ja kuolemasta.
Page 53
Näin hän oppi ajamaan partansa -- kömpelösti ja tuskallisesti, mutta kuitenkin tehokkaasti.
Page 58
Tavantakaa hän huuteli kadonneiden ukkojen nimiä.
Page 59
Tätä ajatellen hän alkoi haeskella sopivia esineitä toteuttaakseen aikeensa, mutta ensi silmäys majan sisustaan toi kauhunhuudon hänen huulilleen ja kuin pelästynyt lapsi kätki tukeva mustaihoinen kasvonsa nuoren emäntänsä rintaa vasten.
Page 61
Clayton kuuli ison eläimen kulkevan jossakin vierellään, ja äkkiä kajahti halki illan pedon jylisevä karjunta.
Page 80
Meillä on ollut.
Page 84
Koko loppupäivän he haeskelivat viidakossa, mutta kun tuli pimeä, oli heidän pakko toivottomina luopua yrityksestä, sillä eiväthän he edes tietäneet suuntaa, minne päin peto oli vienyt Jane Porterin.
Page 89
Risteilijän takaa-ajo oli niin pahasti säikäyttänyt kapinoitsijat, että he olivat monta päivää jatkaneet matkaa suoraan aavalle Atlantille, mutta kun he sitten olivat huomanneet vesi- ja ruokavarastojensa niukkuuden, olivat he jälleen kääntyneet itää kohti.
Page 99
D Arnot näki komeavartaloisen nuoren jättiläisen pujahtavan pimennosta tulen valoon ja nopeasti astuvan sitä paikkaa kohti, missä hän seisoi.
Page 107
mitä tästä piti ajatella.
Page 117
"Mitä raha on?" kysyi Tarzan.
Page 122
Vihdoinkin hän oli jälleen vapaa.
Page 126
"Jollei teidän sovi heti päättää, että Jane ja minä menemme naimisiin", sanoi hän sitten hitaasti ja pontevasti.
Page 136
Se olisi riistänyt häneltä arvonimet, maat ja kartanot ja -- olisi ne samalla riistänyt Jane Porterilta.