The Lost Continent

By Edgar Rice Burroughs

Page 42

screaming and moaning. After a time this subsided, and again
there was a long interval of silence.

Half the night must have been spent when I heard a sound in the trench
near the hut. It resembled muffled sobs. Presently a figure appeared,
silhouetted against the lesser darkness beyond the doorway. It crept
inside the hut.

"Are you here?" whispered a childlike voice.

It was Mary! She had returned. The thongs no longer hurt me. The
pangs of hunger and thirst disappeared. I realized that it had been
loneliness from which I suffered most.

"Mary!" I exclaimed. "You are a good girl. You have come back, after
all. I had commenced to think that you would not. Did you give my
message to the queen? Will she come? Where is she?"

The child's sobs increased, and she flung herself upon the dirt floor
of the hut, apparently overcome by grief.

"What is it?" I asked. "Why do you cry?"

"The queen, my mother, will not come to you," she said, between sobs.
"She is dead. Buckingham has killed her. Now he will take Victory,
for Victory is queen. He kept us fastened up in our shelter, for fear
that Victory would escape him, but I dug a hole beneath the back wall
and got out. I came to you, because you saved Victory once before, and
I thought that you might save her again, and me, also. Tell me that
you will."

"I am bound and helpless, Mary," I replied. "Otherwise I would do what
I could to save you and your sister."

"I will set you free!" cried the girl, creeping up to my side. "I will
set you free, and then you may come and slay Buckingham."

"Gladly!" I assented.

"We must hurry," she went on, as she fumbled with the hard knots in the
stiffened rawhide, "for Buckingham will be after you soon. He must
make an offering to the lions at dawn before he can take Victory. The
taking of a queen requires a human offering!"

"And I am to be the offering?" I asked.

"Yes," she said, tugging at a knot. "Buckingham has been wanting a
sacrifice ever since he killed Wettin, that he might slay my mother and
take Victory."

The thought was horrible, not solely because of the hideous fate to
which I was condemned, but from the contemplation it engendered of the
sad decadence of a once enlightened race. To these depths of
ignorance, brutality,

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
VI.
Page 1
Hän ei tuntenut tai ainakaan käyttänyt muita kuin kahta välikappaletta saadakseen pontta käskyihinsä -- naakelia ja revolveria -- eikä hänen kirjava joukkonsa todennäköisesti olisikaan toista puhetapaa ymmärtänyt.
Page 10
Vaikka sekä Clayton että hänen vaimonsa olivat hyvin varuillansa, eivät he nähneet mitään isompia eläimiä.
Page 19
Hän jaksoi hypätä kuudenkin metrin kuilun poikki huimaavan korkeiden puiden välillä ja tarttui erehtymättömän varmasti, ilman nähtävää tärähdystä, myrskyn käsissä hurjasti heiluvaan oksaan.
Page 36
Yksikään heistä.
Page 42
Kuin salama hän juoksi avoimen paikan yli nuolikasan luo.
Page 43
Tarzan ei ollut syönyt tänään, ja oli monta kilometriä matkaa sille paikalle, jonne Hortan, metsäkarjun, herkulliset jätteet oli piilotettu.
Page 45
Sitten Tarzan jätti mustat alkuasukkaat, annettuaan heille uuden todistuksen siitä, että jokin näkymätön, yliluonnollinen, vihamielinen haltia piili metsässä heidän kylänsä ympäristössä.
Page 51
Se merkitsi pelastusta varmasta kuolemasta.
Page 59
"Missä hirveässä paikassa me nyt olemmekaan?" mutisi hän pelästyneenä, mutta ei menettänyt malttiaan.
Page 62
Majassa rannalla istui kaksi kauhistunutta naista toisiinsa tarrautuneina matalalla penkillä yhä enenevässä pimeydessä.
Page 66
tuimasti jotakin, minkä hän käsitti käskyksi, vaikkei voinutkaan sitä ymmärtää.
Page 77
Sitten tyttö sammutti lampun, ja huoneessa oli kaikki mustaa.
Page 89
Samoin olivat kaikki ruokatavarat loppuneet viimeistä murua myöten.
Page 97
Haavoittuneiden huokaukset, joihin sekaantui metelin ja nuotion sinne houkuttelemien petojen ärinä ja karjunta, estivät miehiä saamasta mitään todellista lepoa.
Page 99
Heti kun oli tullut tarpeeksi valoisaa, lähetti luutnantti Charpentier kolmen miehen ryhmiä eri suuntiin etsimään polkua, joka pian löydettiinkin, ja sitten retkikunta kiiruhti takaisin.
Page 112
" "Te ja Esmeralda tekisitte parhaiten, kun siirtyisitte risteilijään", sanoi Jane Porter ivallisesti.
Page 129
kiihtyä verenhimoksi.
Page 132
"Älkää, älkää sanoko niin", moitti tyttö.
Page 136
" Tarzan otti kuoren ja repäisi sen auki.