The Lost Continent

By Edgar Rice Burroughs

Page 33

her strange request,
I did as she bid, she appeared relieved. Then she edged to one side
and leaned over seemingly to peer behind me. I turned quickly to see
what she discovered, but finding nothing, wheeled about to see that her
expression was once more altered.

"You are not from there?" and she pointed toward the east. It was a
half question. "You are not from across the water there?"

"No," I assured her. "I am from Pan-America, far away to the west.
Have you ever heard of Pan-America?"

She shook her head in negation. "I do not care where you are from,"
she explained, "if you are not from there, and I am sure you are not,
for the men from there have horns and tails."

It was with difficulty that I restrained a smile.

"Who are the men from there?" I asked.

"They are bad men," she replied. "Some of my people do not believe
that there are such creatures. But we have a legend--a very old, old
legend, that once the men from there came across to Grabritin. They
came upon the water, and under the water, and even in the air. They
came in great numbers, so that they rolled across the land like a great
gray fog. They brought with them thunder and lightning and smoke that
killed, and they fell upon us and slew our people by the thousands and
the hundreds of thousands. But at last we drove them back to the
water's edge, back into the sea, where many were drowned. Some
escaped, and these our people followed--men, women, and even children,
we followed them back. That is all. The legend says our people never
returned. Maybe they were all killed. Maybe they are still there.
But this, also, is in the legend, that as we drove the men back across
the water they swore that they would return, and that when they left
our shores they would leave no human being alive behind them. I was
afraid that you were from there."

"By what name were these men called?" I asked.

"We call them only the 'men from there,'" she replied, pointing toward
the east. "I have never heard that they had another name."

In the light of what I knew of ancient history, it was not difficult
for me to guess the nationality of those she described simply as "the
men from over there." But what utter and appalling devastation the
Great War must have

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 5
" Ryhtyessään järjestämään kammiossa he molemmat huomasivat yhtaikaa paperipalan, joka pisti esiin oven alta.
Page 6
Toisen perämiehen pyssy oli joutunut epäkuntoon, niin että vain kaksi asetta oli kapinoitsijoita vastassa, kun nämä nopeasti lähestyivät päällystöä, jonka täytyi peräytyä rajun rynnäkön tieltä.
Page 15
Mutta Kertshak oli hänen kintereillään, jopa niin lähellä, että oli jo vähällä tarttua hänen toiseen nilkkaansa.
Page 17
Seinällä riippuva pyssy herätti ensin hänen mielenkiintonsa.
Page 20
Mitään ei myöskään kuullut hänen toverinsa, sillä hän joi, ja imaisevien huulten maiskutus ja mielihyvän röhinä vaimensivat rauhanhäiritsijän askelten äänen.
Page 30
Hän, lihaasyövän rodun jälkeläinen, ei ollut mielestään koskaan saanut tarpeekseen eläimellistä ravintoa.
Page 44
Ajaessaan Kulongaa takaa metsän läpi hän oli odottanut joutuvansa kaupunkiin, jossa olisi merkillisiä pyörien varassa seisovia taloja tupruttamassa mustia savupilviä korkeasta puunrungosta -- tai järvelle, jossa liikkuisi mahtavia rakennuksia, laivoja, pursia, höyryaluksia, ja muita, kuten hän oli kirjoista lukenut.
Page 48
Suuret leuat lähenivät jo Tarzanin kurkkua, mutta nuoren loordin jäntevät sormet tarttuivat Kertshakin omaan kurkkuun, ennenkuin tämä kerkisi upottaa hampaansa sileään ruskeaan ihoon.
Page 56
Hänen vähän kumaroita hartioitaan verhosi huonosti sopiva, mutta siisti pitkätakki; kiiltävä silkkihattu oli vielä täydentämässä ristiriitaa hänen ulkoasunsa ja Afrikan viidakon välillä.
Page 71
" Väittelyn keskeytti Tarzan, joka palasi heidän luokseen, nähtyään, etteivät he seuranneet häntä.
Page 75
" "Mitäs sinä sitten aiot tehdä?" kysyi äskeinen riitelijä.
Page 78
Otaksuttiin, että isä hautoi mielessään ihmeellistä teoriaa jostakin tavattoman vanhasta sivistyksestä, jonka jätteitä muka oli haudattuna jonnekin Kongon laaksoon.
Page 80
He olivat aikoneet surmata meidätkin, mutta heidän johtajansa, King nimeltään, ei sallinut sitä, ja sitten purjehdittiin pitkin rannikkoa etelään.
Page 91
Ilmava matka pitkin puiden keskioksia, jota tietä hän suurimmaksi osaksi käytti, oli hieman jäähdyttänyt hänen vastaheränneen rakkautensa hehkua.
Page 104
" Sitä ennen hän kutsui Jane Porteria purjekangasseinän toiselta puolelta, sillä hän halusi pyytää anteeksi, mutta yhtä hyvin hän olisi voinut odottaa vastausta sfinksiltä.
Page 107
Hän tarttui kynään ja kirjoitti: "Missä on Jane Porter?" Ja Tarzan kirjoitti sen alapuolelle: "Seuralaistensa luona Apinain Tarzanin majassa.
Page 114
" "Se on totta!" huudahti Clayton.
Page 116
Kirjeistä kävi selvästi ilmi, ettei tiedetty Tarzanin ja hänen olevan sama henkilö.
Page 120
ei täällä.
Page 126
"Hän on täällä liehitellyt Janea jo kuukausia.