The Land That Time Forgot

By Edgar Rice Burroughs

Page 68

they still persisted in lesser
numbers. On the other hand the quantity of ruminants and the variety
and frequency of carnivorous animals increased. Each square mile of
Caspak harbored its terrors.

At intervals along the way I found bits of muslin, and often they
reassured me when otherwise I should have been doubtful of the trail to
take where two crossed or where there were forks, as occurred at
several points. And so, as night was drawing on, I came to the
southern end of a line of cliffs loftier than any I had seen before,
and as I approached them, there was wafted to my nostrils the pungent
aroma of woodsmoke. What could it mean? There could, to my mind, be
but a single solution: man abided close by, a higher order of man than
we had as yet seen, other than Ahm, the Neanderthal man. I wondered
again as I had so many times that day if it had not been Ahm who stole
Lys.

Cautiously I approached the flank of the cliffs, where they terminated
in an abrupt escarpment as though some all powerful hand had broken off
a great section of rock and set it upon the surface of the earth. It
was now quite dark, and as I crept around the edge of the cliff, I saw
at a little distance a great fire around which were many
figures--apparently human figures. Cautioning Nobs to silence, and he
had learned many lessons in the value of obedience since we had entered
Caspak, I slunk forward, taking advantage of whatever cover I could
find, until from behind a bush I could distinctly see the creatures
assembled by the fire. They were human and yet not human. I should
say that they were a little higher in the scale of evolution than Ahm,
possibly occupying a place of evolution between that of the Neanderthal
man and what is known as the Grimaldi race. Their features were
distinctly negroid, though their skins were white. A considerable
portion of both torso and limbs were covered with short hair, and their
physical proportions were in many aspects apelike, though not so much
so as were Ahm's. They carried themselves in a more erect position,
although their arms were considerably longer than those of the
Neanderthal man. As I watched them, I saw that they possessed a
language, that they had knowledge of fire and that they carried besides
the wooden club of Ahm, a thing which resembled a crude stone hatchet.
Evidently they were very low

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 7
Myöhemmin Musta Mikko tuli heidän luokseen ja kehoitti heitä valmistautumaan aamullista maihinnousua varten.
Page 9
Hän avasi sen laatikon, jossa olivat hänen pyssynsä ja ammuksensa, jotta he molemmat työskennellessään olisivat aseistettuja mahdollisten hyökkäysten varalta, ja sitten he yhdessä etsivät paikkaa, missä nukkuisivat ensi yönsä.
Page 22
He nukkuivat maassa, peittäen toisinaan päänsä, harvemmin ruumiinsa, norsunkorvan suurilla lehdillä.
Page 32
Terävä ja sokaiseva salama välähti taivaalla vaeltavista mustista pilvistä, ja ukkosen jyrähdykset pauhasivat vimmatusti.
Page 33
Tuntikausia jatkui myrsky lakkaamatta, ja heimo kyyristeli yhä pelosta väristen.
Page 36
Muutaman kilometrin päässä hänestä länteen päin nukkui Kertshakin heimo.
Page 38
Sitten ampuja kapusi läheiseen puuhun.
Page 51
Tuskin he olivat kamppailleet kymmentä sekuntia, kun jo vierivät maassa, löivät, repivät, purivat -- kaksi villieläintä taistelussa elämästä ja kuolemasta.
Page 56
APINAIN TARZAN.
Page 59
Näiden kahden epäkäytännöllisen teoreetikon päähän ei edes juolahtanut huutaa, jotta heidän ystävänsä mahdollisesti kuulisivat.
Page 64
Sitten hän päästi huudon, jonka rinnalla viidakon äänet olivat mitättömiä, ja pyörtyi uudestaan.
Page 77
Vihdoin hän kuuli sellaista säännöllistä hengitystä, joka ilmaisee nukuksissa oloa.
Page 81
-- Uskollinen ystäväsi _Jane Porter_.
Page 89
Täällä kohtasi heitä kauhea näky.
Page 108
Majan ulkopuolella ei näkynyt ketään, ja D'Arnot hämmästyi nähdessään, etteivät risteilijä ja _Arrow_ enää olleet ankkurissa lahdella.
Page 114
Jos Tarzan kuului johonkin villiin heimoon, oli hänellä kaiketi myös villi vaimo, jos oikein ajatteli, ja lauma villejä, sekarotuisia lapsia.
Page 116
Kun he eräänä iltana istuivat majassa ennen maatamenoa, kääntyi Tarzan D'Arnotin puoleen ja kysyi: "Missä on Amerikka?" D'Arnot osoitti luoteeseen.
Page 128
.
Page 133
Minun oli pakko kääntyä eteläisellä tiellä ja palata kaupunkiin, josta sitten suuntasin itään päin tälle tielle.
Page 137
"Äitini oli apina eikä hän tietenkään voinut minulle paljoa kertoa Kuka oli isäni, sitä en ole koskaan saanut tietää.