The Land That Time Forgot

By Edgar Rice Burroughs

Page 20

of evidencing guilty knowledge of the
catastrophe.

"Who could it have been?" she cried. "The Germans would be crazy to do
it, for their lives are as much at stake as ours."

"Men are often glad to die for an ideal--an ideal of patriotism,
perhaps," I replied; "and a willingness to martyr themselves includes a
willingness to sacrifice others, even those who love them. Women are
much the same, except that they will go even further than most
men--they will sacrifice everything, even honor, for love."

I watched her face carefully as I spoke, and I thought that I detected
a very faint flush mounting her cheek. Seeing an opening and an
advantage, I sought to follow it up.

"Take von Schoenvorts, for instance," I continued: "he would doubtless
be glad to die and take us all with him, could he prevent in no other
way the falling of his vessel into enemy hands. He would sacrifice
anyone, even you; and if you still love him, you might be his ready
tool. Do you understand me?"

She looked at me in wide-eyed consternation for a moment, and then she
went very white and rose from her seat. "I do," she replied, and
turning her back upon me, she walked quickly toward her room. I
started to follow, for even believing what I did, I was sorry that I
had hurt her. I reached the door to the crew's room just behind her
and in time to see von Schoenvorts lean forward and whisper something
to her as she passed; but she must have guessed that she might be
watched, for she passed on.

That afternoon it clouded over; the wind mounted to a gale, and the sea
rose until the craft was wallowing and rolling frightfully. Nearly
everyone aboard was sick; the air became foul and oppressive. For
twenty-four hours I did not leave my post in the conning tower, as both
Olson and Bradley were sick. Finally I found that I must get a little
rest, and so I looked about for some one to relieve me. Benson
volunteered. He had not been sick, and assured me that he was a former
R.N. man and had been detailed for submarine duty for over two years.
I was glad that it was he, for I had considerable confidence in his
loyalty, and so it was with a feeling of security that I went below and
lay down.

I slept twelve hours straight, and when I awoke and discovered what I
had done, I lost no time in getting

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Helenan rannikolta haaksirikkoutunut pursi, mikä sai maailman uskomaan, että Fuwalda oli kaikkineen tuhoutunut, ja siksi etsintä loppuikin jo alkuunsa.
Page 2
Aluksi tämä vahinko oli hullunkurinen, mutta sitä kesti vain hetken.
Page 9
Ja heidän takanaan, matalan harjanteen reunan yli, katselivat heitä toiset silmät -- toisiaan lähellä olevat ilkeät silmät, jotka kiiluivat tuuheiden kulmakarvojen alla.
Page 17
Majassa kuului huikea pamahdus, ja oven luona ja takana tungeksivat apinat kompastelivat kauhistuneina toisiinsa, kun jokainen koetti mahdollisimman pian päästä pakoon.
Page 21
Leijonaseikkailu antoi Tarzanille hauskaa muistelemisen aihetta, sillä tuollaiset tapahtumat toivat vaihtelua hänen yksitoikkoiseen, jokapäiväiseen elämäänsä, joka oli vain kyllästyttävää ruuan hakemista, syömistä ja nukkumista.
Page 25
Pian huomattiin, että Tarzan puuttui, ja Tublat vastusti kovasti avun lähettämistä.
Page 26
Toipumisaikanaan hän oli monta kertaa palauttanut muistiin tappelunsa gorillan kanssa ja hänen ensi ajatuksenaan oli nyt mennä etsimään sitä pientä ihmeasetta, joka oli suonut hänen, toivottoman heikkovoimaisen, päästä viidakon kauhusta voitolle.
Page 29
Pimeyden tullessa apinat alkoivat liikuskella ja järjestyivät pian isoksi piiriksi savirummun ympärille.
Page 31
Yksitellen pudottautuivat hänen heimolaisensa lehväisistä pakopaikoistaan ja kerääntyivät piiriksi Tarzanin ja hänen voitetun vihollisensa ympärille.
Page 36
Hän ei juossut, vaan heimolaistensa tavoin, kun niitä ei hätyytetty, koetti vain välttää taistelua.
Page 40
Hänen villi elämänsä viidakon julmien petojen parissa oli totuttanut hänet pitämään vihollisina kaikkia, jotka eivät kuuluneet hänen omaan heimoonsa.
Page 45
Tarzan hiipi hänen jäljessään ja näki, että kaikki kylän naiset kiiruhtivat majoihinsa noutamaan patoja ja kattiloita.
Page 47
Kun Kertshak karjuen ryntäsi kohti, vetäisi loordi Greystoke pitkän puukkonsa tupesta, vastasi taisteluhaasteeseen yhtä verenhimoisesti kiljaisten ja syöksähti ottamaan hyökkäystä vastaan.
Page 51
Se oli nykyaikaisen painin "puolinelsoni", ja oppimaton apinaihminen oli sattumalta sen keksinyt; mutta terve järki osoitti hänelle samalla keksinnön arvon.
Page 57
Ei ole helppoa sanoa, kuinka siinä olisi lopuksi käynyt, mutta silloin sekaantui asiaan uusi, salaperäinen voima, jonka kanssa yksikään retkeilijöistä ei luullut joutuvansa niin paljon tekemisiin tällä autiolla Afrikan rannalla.
Page 68
Herra Philander päästi professorin käsivarren ja lähti vinhan laukan, jota ei ammattijuoksijankaan olisi tarvinnut hävetä.
Page 85
Heti kun Terkoz näyttäytyi, karkasi häneen käsiksi viisi rotevaa karvaista petoa.
Page 86
Hän piteli yhä kiinni Jane Porterista, kun Tarzan leopardin lailla ryntäsi kentälle, jonka itse.
Page 96
.
Page 97
He hoputtivat vankiaan eteenpäin, ja yhä heikommin kuuluivat äänet taistelupaikalta, kunnes D'Arnotin eteen äkkiä aukeni melkoisen laaja raivattu alue, jonka toisessa päässä oli ruohokattoinen paaluaitauksella ympäröity kylä.