The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 83

my feet.

The blacks gazed in astonishment, first at the still form of the proud
Dator lying there in the ruby dust of the pathway, then at me as though
they could not believe that such a thing could be.

"You asked me to bind Thurid," I cried; "behold!" And then I stooped
beside the prostrate form, tore the harness from it, and bound the
fellow's arms and legs securely.

"As you have done to Xodar, now do you likewise to Thurid. Take him
before Issus, bound in his own harness, that she may see with her own
eyes that there be one among you now who is greater than the First
Born."

"Who are you?" whispered the woman who had first suggested that I
attempt to bind Thurid.

"I am a citizen of two worlds; Captain John Carter of Virginia, Prince
of the House of Tardos Mors, Jeddak of Helium. Take this man to your
goddess, as I have said, and tell her, too, that as I have done to
Xodar and Thurid, so also can I do to the mightiest of her Dators.
With naked hands, with long-sword or with short-sword, I challenge the
flower of her fighting-men to combat."

"Come," said the officer who was guarding me back to Shador; "my orders
are imperative; there is to be no delay. Xodar, come you also."

There was little of disrespect in the tone that the man used in
addressing either Xodar or myself. It was evident that he felt less
contempt for the former Dator since he had witnessed the ease with
which I disposed of the powerful Thurid.

That his respect for me was greater than it should have been for a
slave was quite apparent from the fact that during the balance of the
return journey he walked or stood always behind me, a drawn short-sword
in his hand.

The return to the Sea of Omean was uneventful. We dropped down the
awful shaft in the same car that had brought us to the surface. There
we entered the submarine, taking the long dive to the tunnel far
beneath the upper world. Then through the tunnel and up again to the
pool from which we had had our first introduction to the wonderful
passageway from Omean to the Temple of Issus.

From the island of the submarine we were transported on a small cruiser
to the distant Isle of Shador. Here we found a small stone prison and
a guard of half a dozen blacks. There was no ceremony wasted in
completing our incarceration.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 5
He aukaisivat sen ja lukivat siitä kömpelöin kirjaimin laaditun ilmoituksen, josta selvästi näkyi, että kirjoittaja oli sellaiseen työhön tottumaton.
Page 6
heitä ilmoittamasta, että revolverit olivat kadonneet, ja kertomasta, mitä vanha merimies oli heille sanonut, mikäli henki oli heille kallis.
Page 11
Heti kun he olivat nauttineet laihan suuruksensa, johon kuului suolaista sianlihaa, kahvia ja laivakorppuja, alkoi Clayton kyhätä heille majaa, sillä hän ymmärsi, että he eivät voineet toivoa mitään turvaa ja mielenrauhaa öisin, ennenkuin neljä vahvaa seinää suojelisi heitä aarniometsän eläimiltä.
Page 19
Oli kuivan vuodenajan paahteinen päivä.
Page 20
Huolellisesti se jännitti takajalkansa, ja paksut lihakset liikahtivat kauniin nahan alla.
Page 21
Paljon riippui ruuan saannista, ilmoista ja siitä, oliko lähellä vaarallisia eläimiä.
Page 22
Nukkuessa tai vaeltaessa, yöllä tai päivällä hän ei koskaan tiennyt, milloin salavihkainen silmukka livahtaisi hänen kaulaansa ja miltei veisi häneltä hengen.
Page 35
Lukea hän sitä sentään osasi, vaikkakin työläästi.
Page 40
Sen hän vain tajusi, ettei hän ilkeäisi syödä tämän mustan miehen lihaa, ja näin esti perinnäinen, ikivanha vaisto häntä rikkomasta yleisinhimillistä lakia, jonka olemassaolosta hänellä ei ollut pienintäkään tietoa.
Page 58
"Tehän osaatte käsitellä revolveria?" "Osaan.
Page 61
Mutta hänen vikkelyytensä, älynsä ja pitkä terävä puukkonsa hankkivat hänelle voiton.
Page 62
Lopetettuaan syöntinsä Tarzan nousi seisaalleen ja osoitti aivan eri suuntaan kuin Clayton oli äsken mennyt ja lähti itsekin sinne päin.
Page 86
Hänen ei edes tarvinnut hiljentää vauhtiaan huomatakseen kaikkia näitä näennäisesti vähäpätöisiä merkkejä, joita pakeneva eläin oli jättänyt.
Page 89
Tultuaan lähemmäksi tätä haaksirikkoista laivaa, he saivat kummastuksekseen huomata sen olevan saman, joka joitakuita viikkoja aikaisemmin oli päässyt heidän käsistään.
Page 90
Sillä vaikka Apinain Tarzan oli tappanut ihmisiä ja eläimiä, oli hän surmannut niitä kuin metsästäjä, intohimotta, ellei oteta lukuun niitä harvoja tapauksia, jolloin hän ei ollut hautonut mielessään ilkeyttä, joka painaa inhoittavat jäljet kasvoihin.
Page 95
Herra Philander näki hänet ensin.
Page 97
He olivat juuri sivuuttaneet sen paikan, missä D'Arnot oli siepattu kiinni, kun viidakosta viskattu keihäs lävisti yhden miehistä, minkä jälkeen he saivat niskaansa kokonaisen nuolisateen.
Page 114
Ja viimeksi hän sitten kirjoitti kirjeen, jonka Apinain Tarzan saisi toimittaa perille.
Page 117
Tarvittiinhan sitä kantamaan neljä miestä, emmekä me voisi päästä tänne takaisin moneen kuukauteen.
Page 133
"Saan esitellä pastori Tousleyn, Jane", sanoi Canler kääntyen pappismieheen.