The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 77

nameless jewels of Barsoom?

Even my eyes, for long years accustomed to the barbaric splendours of a
Martian Jeddak's court, were amazed at the glory of the scene.

Phaidor's eyes were wide in amazement.

"The Temple of Issus," she whispered, half to herself.

Xodar watched us with his grim smile, partly of amusement and partly
malicious gloating.

The gardens swarmed with brilliantly trapped black men and women.
Among them moved red and white females serving their every want. The
places of the outer world and the temples of the therns had been robbed
of their princesses and goddesses that the blacks might have their
slaves.

Through this scene we moved toward the temple. At the main entrance we
were halted by a cordon of armed guards. Xodar spoke a few words to an
officer who came forward to question us. Together they entered the
temple, where they remained for some time.

When they returned it was to announce that Issus desired to look upon
the daughter of Matai Shang, and the strange creature from another
world who had been a Prince of Helium.

Slowly we moved through endless corridors of unthinkable beauty;
through magnificent apartments, and noble halls. At length we were
halted in a spacious chamber in the centre of the temple. One of the
officers who had accompanied us advanced to a large door in the further
end of the chamber. Here he must have made some sort of signal for
immediately the door opened and another richly trapped courtier emerged.

We were then led up to the door, where we were directed to get down on
our hands and knees with our backs toward the room we were to enter.
The doors were swung open and after being cautioned not to turn our
heads under penalty of instant death we were commanded to back into the
presence of Issus.

Never have I been in so humiliating a position in my life, and only my
love for Dejah Thoris and the hope which still clung to me that I might
again see her kept me from rising to face the goddess of the First Born
and go down to my death like a gentleman, facing my foes and with their
blood mingling with mine.

After we had crawled in this disgusting fashion for a matter of a
couple of hundred feet we were halted by our escort.

"Let them rise," said a voice behind us; a thin, wavering voice, yet
one that had evidently been accustomed to command for many years.

"Rise," said our escort, "but do not face toward

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 2
Mutta vaikka hän oli nopea liikkeissään, niin Clayton oli miltei yhtä nopea, niin että merimiehen sydämeen aiottu luoti sattuikin sääreen, sillä loordi löi kapteenin käden alas samassa hetkessä kuin näki aseen välähtävän auringonpaisteessa.
Page 3
No,.
Page 5
"Ei, John", kuiskasi hän.
Page 19
" "Ei milloinkaan, Murtonenä", vastasi Kaala.
Page 22
Nyt tuli Tublatin elämään todella painajainen.
Page 33
Hortan turhaan koettaessa häntä tavoittaa.
Page 52
"Kuule", sanoi Tarzan ja helpotti otetta, mutta ei päästänyt irti.
Page 53
Tarzan teki vangistaan pikaisen lopun, riisti häneltä aseet, koristukset ja lisäksi -- sepä vasta oli onni! -- kauniin lannevaatteen, sitoen sen ripeästi omille vyötäisilleen.
Page 56
Mitä arvelette, professori Porter?" lisäsi hän kääntyen vanhan miehen puoleen.
Page 69
Minun kärsivällisyyteni mitta alkaa olla täysi.
Page 73
" Ja totta olikin, että _Arrow_ hiljalleen lipui sataman suusta aavalle merelle.
Page 74
Kannella häärättiin kovasti.
Page 84
Kauhea aarniometsä vaatii muutenkin tarpeeksi uhreja.
Page 88
Mutta alukset jatkoivat vain matkaansa, ja hän oli jo luopunut kaikesta toivosta, kun yli metsän nouseva valtava savupatsas herätti risteilijän tähystäjän huomiota.
Page 96
Neekeritär ehti majaansa ja läimäytti oven kiinni melkein samassa kun hänen nimeään oli huudettu.
Page 106
Tämä vieras mies kirjoitti englantia -- ilmeisesti hän oli siis englantilainen.
Page 122
" "No sitten minun on kaiketi ajateltava, että te, herra Tarzan, mieluimmin menette viidakkoon alasti ja aseenanne vain veitsi eläinten kuningasta tappamaan", sanoi toinen leppeästi nauraen, mutta hieman ivallisesti.
Page 129
kiihtyä verenhimoksi.
Page 131
"Mutta ette suinkaan te sitä uskonut, Jane?" "En.
Page 135
Että tuon nuoren jättiläisen voima oli hänet tenhonnut kaukaisessa Afrikan metsässä, kun hän tunsi noiden varikkojen käsivarsien puristuksen, ja nyt taas tänään Wisconsinin metsissä, näytti hänestä johtuvan vain tilapäisesti palautuvasta sielullisesta alkuvaistosta -- alkuaikojen miehen vetoamisesta hänen luonteessaan piilevään alkuaikojen naiseen.