The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 66

behind them.

We could hear the men working on the broken propellers, and from the
port-hole we could see that the vessel was drifting lazily toward the
south.

For some time neither of us spoke. Each was occupied with his own
thoughts. For my part I was wondering as to the fate of Tars Tarkas
and the girl, Thuvia.

Even if they succeeded in eluding pursuit they must eventually fall
into the hands of either red men or green, and as fugitives from the
Valley Dor they could look for but little else than a swift and
terrible death.

How I wished that I might have accompanied them. It seemed to me that
I could not fail to impress upon the intelligent red men of Barsoom the
wicked deception that a cruel and senseless superstition had foisted
upon them.

Tardos Mors would believe me. Of that I was positive. And that he
would have the courage of his convictions my knowledge of his character
assured me. Dejah Thoris would believe me. Not a doubt as to that
entered my head. Then there were a thousand of my red and green
warrior friends whom I knew would face eternal damnation gladly for my
sake. Like Tars Tarkas, where I led they would follow.

My only danger lay in that should I ever escape the black pirates it
might be to fall into the hands of unfriendly red or green men. Then
it would mean short shrift for me.

Well, there seemed little to worry about on that score, for the
likelihood of my ever escaping the blacks was extremely remote.

The girl and I were linked together by a rope which permitted us to
move only about three or four feet from each other. When we had
entered the compartment we had seated ourselves upon a low bench
beneath the porthole. The bench was the only furniture of the room.
It was of sorapus wood. The floor, ceiling and walls were of
carborundum aluminum, a light, impenetrable composition extensively
utilized in the construction of Martian fighting ships.

As I had sat meditating upon the future my eyes had been riveted upon
the port-hole which was just level with them as I sat. Suddenly I
looked toward Phaidor. She was regarding me with a strange expression
I had not before seen upon her face. She was very beautiful then.

Instantly her white lids veiled her eyes, and I thought I discovered a
delicate flush tingeing her cheek. Evidently she was embarrassed at
having been

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 1
Ainoastaan Tantoria, norsua, saattoi nimittää ystäväksi.
Page 16
Kun hän jälleen suoristausi, oli auto kauniine matkustajineen jo tiessään.
Page 21
Mutta Nikolas tapasi miehen myöhemmin ja kuuli koko tarinan.
Page 27
"Ei", mörähti hän, "minulla ei ole mitään kertomusta julkaistavaksi -- nyt.
Page 29
Hän oli hermostunut ja senvuoksi kärtyisä.
Page 31
.
Page 46
"Vaaransa on gasellinampumisellakin", vastasi Tarzan.
Page 51
Etäältä.
Page 54
"Nyt tulee loppu.
Page 65
KOLMASTOISTA LUKU Lady Alicen haaksirikko Seuraavana aamuna oli Tarzanin paikka suuruspöydässä tyhjä.
Page 80
Tarzan tiesi kuitenkin hyvin mitä teki.
Page 83
Villien norsujen metsästäminen alkuasukasten karkeatekoisilla aseilla ei ole lapsenleikkiä.
Page 91
Hänen toverinsa kerääntyivät nopeasti hänen kutsustaan, ja hetkisen kiihtyneen keskustelun jälkeen he tekivät juuri sen, mitä Tarzan oli otaksunut heidän tekevän -- kohottaen pyssyt olkapäitään vasten he ampuivat yhteislaukauksen toisensa perään puuhun, josta ruumis oli heitetty.
Page 111
"Voimme ainakin juoda.
Page 114
tuliaseet ja ampumavarat oli viety loordi Tenningtonin veneeseen, ja seurueella oli kyllin aseita puolustukseen ja metsästääkseen ravinnokseen isojakin otuksia.
Page 115
.
Page 121
Sitten hän otti vanhan, ukkosen runteleman puun onkalosta juuri saman lapion, jolla oli kaivanut esille professori Archimedes Q.
Page 126
Että tyttö oli huonossa turvassa, sen hän oli nähnyt sinä lyhyenä hetkenä, kun oli katsellut Claytonin kykenemättömyyttä.
Page 127
Onneksi hän näki kyllin ajoissa varjoisen hahmon hiipien pujottelevan häntä kohti ehtiäkseen kiivetä puun oksille, ennenkuin peto oli tarpeeksi lähellä häntä tavoittaakseen.
Page 136
Se tapahtui senjälkeen, kun meidät oli ihmeellisesti pelastettu hyökkäävän leijonan kynsistä.