The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 39

they are a race of cruel and
heartless mortals, knowing no more of the real life to come than we do.

"Not only is it our right to bend every effort to escape--it is a
solemn duty from which we should not shrink even though we know that we
should be reviled and tortured by our own peoples when we returned to
them.

"Only thus may we carry the truth to those without, and though the
likelihood of our narrative being given credence is, I grant you,
remote, so wedded are mortals to their stupid infatuation for
impossible superstitions, we should be craven cowards indeed were we to
shirk the plain duty which confronts us.

"Again there is a chance that with the weight of the testimony of
several of us the truth of our statements may be accepted, and at least
a compromise effected which will result in the dispatching of an
expedition of investigation to this hideous mockery of heaven."

Both the girl and the green warrior stood silent in thought for some
moments. The former it was who eventually broke the silence.

"Never had I considered the matter in that light before," she said.
"Indeed would I give my life a thousand times if I could but save a
single soul from the awful life that I have led in this cruel place.
Yes, you are right, and I will go with you as far as we can go; but I
doubt that we ever shall escape."

I turned an inquiring glance toward the Thark.

"To the gates of Issus, or to the bottom of Korus," spoke the green
warrior; "to the snows to the north or to the snows to the south, Tars
Tarkas follows where John Carter leads. I have spoken."

"Come, then," I cried, "we must make the start, for we could not be
further from escape than we now are in the heart of this mountain and
within the four walls of this chamber of death."

"Come, then," said the girl, "but do not flatter yourself that you can
find no worse place than this within the territory of the therns."

So saying she swung the secret panel that separated us from the
apartment in which I had found her, and we stepped through once more
into the presence of the other prisoners.

There were in all ten red Martians, men and women, and when we had
briefly explained our plan they decided to join forces with us, though
it was evident that it was with some considerable misgivings that they
thus tempted fate by opposing an ancient

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
Ihmisen järki.
Page 7
Osoittaen loordi ja lady Greystokea hän julisti: "Nämä ovat minun ystäviäni, ja heidät jätetään rauhaan.
Page 20
Syrjäisestä olisi tämä hirveä karjahdus voinut näyttää tyhmältä, sillä eikö olisi voinut varmemmin päästä uhrinsa kimppuun, jos olisi hyökännyt ääneti? Mutta Sabor tiesi hyvinkin, että viidakon asujamet ovat ihmeellisen ketteriä ja uskomattoman tarkkoja kuulemaan.
Page 34
Sen sijaan hän nyt keveästi keinui ohuemmalla oksalla, muutaman metrin päässä vankia ylempänä.
Page 44
Taas hän asettui suureen puuhunsa ja kuten ennenkin näki vaimoja työskentelemässä pelloilla ja kylän raitilla ja myrkkypadan poreilevan suoraan allansa.
Page 45
Se putosi suoraan heidän keskelleen ja osui erään soturin kalloon, niin että hän tuupertui maahan.
Page 52
Älä enää riitele kuninkaasi tai heimolaistasi kanssa, sillä seuraavalla kerralla minä tapan sinut.
Page 55
Noin kaksikymmentä sielua heitä oli kaikkiaan, jos voi myöntää, että myöskin viidellätoista merimiehellä oli tämä jumalallinen kipinä, sillä heidän raa'at roistomaiset kasvonsa tekivät heidät todellakin verenhimoisten elukkain näköisiksi.
Page 64
Sitten hän päästi huudon, jonka rinnalla viidakon äänet olivat mitättömiä, ja pyörtyi uudestaan.
Page 66
"Se oli sen miehen voittohuuto, joka juuri oli pelastanut henkenne, neiti Porter.
Page 71
Silloin Tarzan päästi heidät vapaiksi ja osoittaen pikku rakennusta katosi läheiseen viidakkoon.
Page 79
Kun kaikki toiset olivat kuolleet, alkoi hirveä yksinäisyys painostaa häntä, niin ettei hän enää kestänyt sitä, ja siksi hän mieluummin antautui vaaraan kuolla aavalla merellä kuin menettää järkensä yksinäisellä saarella ja lähti purjehtimaan pienellä veneellään, oltuaan miltei vuoden erakkona.
Page 88
Heti sitten suuntautui kymmenkunta kaukoputkea rannikkoa kohti.
Page 90
Öisin he olivat olleet ankkurissa, ettei jäisi tutkimatta pieninkään rannikon taival, ja sattuma toi heidät edellisenä iltana juuri sille kohtaa, missä etsiskelty leiri sijaitsi.
Page 98
Monta kertaa oli Tarzan nähnyt Mbongan mustanahkojen palaavan pohjoisesta ryöstöretkiltään vankeja tuoden, ja joka kerta oli sama näytelmä uusittu kamalan paalun luona monien rovioiden lepattavassa valaistuksessa.
Page 100
" Clayton ei ollut milloinkaan ennen puhutellut häntä ristimänimeltä.
Page 103
Oli jo hyvin myöhä, kun he saapuivat majalle.
Page 113
" "Mutta kuka sen on voinut viedä?" toisti professori Porter.
Page 117
Matkalla hän kertoi D'Arnotille isosta arkusta, jonka oli nähnyt matruusien kaivavan maahan, ja ilmoitti vieneensä sen apinain kokouspaikalle ja kätkeneensä sinne.
Page 122
Nyt hän jo vainusi Numan, sillä hän kulki vasten tuulta.