The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 167

his dagger and cut open a locked pouch which had
dangled from the thern's harness, and from it he brought forth a
circlet of gold set with a large gem--it was the mate to that which I
had taken from Sator Throg.

"He was a Holy Thern," said Xodar. "Fortunate indeed it is for us that
he did not escape."

The officer of the guard entered the chamber at this juncture.

"My Prince," he said, "I have to report that this fellow's companion
escaped us. I think that it was with the connivance of one or more of
the men at the gate. I have ordered them all under arrest."

Xodar handed him the thoat oil and cloth.

"With this you may discover the spy among you," he said.

I at once ordered a secret search within the city, for every Martian
noble maintains a secret service of his own.

A half-hour later the officer of the guard came again to report. This
time it was to confirm our worst fears--half the guards at the gate
that night had been therns disguised as red men.

"Come!" I cried. "We must lose no time. On to Hastor at once. Should
the therns attempt to check us at the southern verge of the ice cap it
may result in the wrecking of all our plans and the total destruction
of the expedition."

Ten minutes later we were speeding through the night toward Hastor,
prepared to strike the first blow for the preservation of Dejah Thoris.




CHAPTER XX

THE AIR BATTLE


Two hours after leaving my palace at Helium, or about midnight, Kantos
Kan, Xodar, and I arrived at Hastor. Carthoris, Tars Tarkas, and Hor
Vastus had gone directly to Thark upon another cruiser.

The transports were to get under way immediately and move slowly south.
The fleet of battleships would overtake them on the morning of the
second day.

At Hastor we found all in readiness, and so perfectly had Kantos Kan
planned every detail of the campaign that within ten minutes of our
arrival the first of the fleet had soared aloft from its dock, and
thereafter, at the rate of one a second, the great ships floated
gracefully out into the night to form a long, thin line which stretched
for miles toward the south.

It was not until after we had entered the cabin of Kantos Kan that I
thought to ask the date, for up to now I was not positive how long I
had lain in the pits of Zat Arras. When Kantos Kan told me, I

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 17
Kun he huomasivat Tarzanin, kuvastivat heidän kasvonsa suurta kummastusta.
Page 18
Seuraavalla väliajalla oli Tarzan kreivittären vieressä tämän aitiossa.
Page 24
"Ette siis lähettänyt minulle kutsua, Olga?" "Teille kutsua tähän aikaan yöstä? _Mon Dieu_! Jean, luuletteko minua ihan hulluksi?" "François soitti minulle pyytäen minua heti tulemaan; sanoi teidän olevan hädässä ja tarvitsevan minua.
Page 25
Huomenna koko Pariisi lukee asiasta.
Page 26
Vähän enemmän kuin vuosi sitten olin vielä alaston peto Afrikan viidakossa.
Page 29
Nuo kaksi miestä, joiden hetkistä myöhemmin oli tähdättävä toisiinsa, seisoivat ääneti, sillä välin kun monsieur Flaubert esitti ne ehdot, joita.
Page 46
Mitä sanotte?" Tarzan oli hyvin mielissään, eikä hän epäröinyt sitä tunnustaa.
Page 57
Jollei se toinen paholaisen sikiö, Paulvitsh, myöskin tietäisi salaisuuttani, niin tappaisin teidät täällä tänä iltana paljain käsin.
Page 70
"Milloin te lähdette?" kysyi Tennington.
Page 73
Veneissä oli hänen kanssaan kolme merimiestä, Clayton ja herra Thuran.
Page 75
Mihinkään ei oltu koskettu: siinä oli pöytä, vuode, hänen isänsä laittama pieni kehto, hyllyt ja kaapit aivan niinkuin ne olivat olleet kaksikymmentäkolme vuotta -- niin kuin hän ne oli jättänyt lähes kaksi vuotta sitten.
Page 76
Apinamiehellä ei ollut veistä, mutta luonto oli varustanut hänet repäisemään ruokansa saaliin vapisevasta kyljestä, ja välkkyvät hampaat upposivat mehukkaaseen lihaan, raivoavan leijonan katsellessa alhaalta, kuinka toinen nautti päivällistä, jota eläinten kuningas jo oli pitänyt omanaan.
Page 81
Kuukausimääriä he vaelsivat kärsien sanomattomia vaikeuksia ja puutteita, sillä suuri osa tiestä vei tiheän viidakon läpi ja mahtavien vuorten yli, mutta vihdoin he saapuivat tälle paikalle, ja vaikka he lähettivät osastoja kauemmaksikin etsimään vielä parempia asuinsijoja, ei sellaista ole koskaan löydetty.
Page 90
Heidät valtasi pakokauhu, ja arabialaisten täytyi käyttää kaikkea raakaa arvovaltaansa pidättääkseen manyuemat juoksemasta huiskin haiskin viidakkoon -- mihin tahansa kauheasta kylästä pois.
Page 93
" Hetkisen epäröivät manyuemalaiset.
Page 97
Vihdoin hän käsitti, miksi mies vastusti vainajan hautaamista mereen.
Page 104
Se on henkien tapaista.
Page 113
"Hän oli enemmän kuin porsas!" huudahti Thuran.
Page 115
Mutta aika tuli, jolloin hänen säädyllisyyden nimessä täytyi se pukea ylleen, eikä edes heidän kurja tilansa voinut estää Jane Porteria nauramasta sydämellisesti hänet nähdessään.
Page 138
Nyt hän sen löysi -- rutistuneen keltaisen paperinpalan.