The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 163

brain.

At length came the cruel recollection of the thing that I had done in
my last conscious act, and then I dared not to open my eyes for fear of
what I should see lying beside me. I wondered who it could be who
ministered to me. Carthoris must have had a companion whom I had not
seen. Well, I must face the inevitable some time, so why not now, and
with a sigh I opened my eyes.

Leaning over me was Carthoris, a great bruise upon his forehead where
the chain had struck, but alive, thank God, alive! There was no one
with him. Reaching out my arms, I took my boy within them, and if ever
there arose from any planet a fervent prayer of gratitude, it was there
beneath the crust of dying Mars as I thanked the Eternal Mystery for my
son's life.

The brief instant in which I had seen and recognized Carthoris before
the chain fell must have been ample to check the force of the blow. He
told me that he had lain unconscious for a time--how long he did not
know.

"How came you here at all?" I asked, mystified that he had found me
without a guide.

"It was by your wit in apprising me of your existence and imprisonment
through the youth, Parthak. Until he came for his harness and his
sword, we had thought you dead. When I had read your note I did as you
had bid, giving Parthak his choice of the harnesses in the guardroom,
and later bringing the jewelled short-sword to him; but the minute that
I had fulfilled the promise you evidently had made him, my obligation
to him ceased. Then I commenced to question him, but he would give me
no information as to your whereabouts. He was intensely loyal to Zat
Arras.

"Finally I gave him a fair choice between freedom and the pits beneath
the palace--the price of freedom to be full information as to where you
were imprisoned and directions which would lead us to you; but still he
maintained his stubborn partisanship. Despairing, I had him removed to
the pits, where he still is.

"No threats of torture or death, no bribes, however fabulous, would
move him. His only reply to all our importunities was that whenever
Parthak died, were it to-morrow or a thousand years hence, no man could
truly say, 'A traitor is gone to his deserts.'

"Finally, Xodar, who is a fiend for subtle craftiness, evolved a plan
whereby we might

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
TARZAN, APINAIN KUNINGAS Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä Kirj.
Page 2
asianhaarain ketjuun, jonka vihdoin oli määrä päättyä silloin vielä syntymättömän ihmisen merkilliseen kohtaloon, -- niin ihmeelliseen, ettei sen vertaista liene ihmiskunnan historiassa.
Page 4
Mutta tuollapa kapteeni juuri menee kajuuttaansa.
Page 24
Niinpä hän pedon hyökätessä otti sen vastaan jo puolitiessä ja survaisi sen valtavaa ruhoa nyrkillään, mikä tietenkin oli yhtä turhaa kuin jos kärpänen olisi ahdistanut norsua.
Page 32
Varmasti olivat siis vaatteet suuruuden todellinen tunnus -- osoittaen ihmisen ylemmyyttä kaikkien eläinten rinnalla, sillä tietenkään ei voinut olla muuta syytä noiden kiusallisten vehkeiden käyttöön.
Page 37
Hän tunsi elefanttipolun mutkat, joita myöten Kaalan surmaaja oli paennut, ja niinpä hän oikaisi suoraan viidakon halki saadakseen kiinni mustan soturin, joka todennäköisesti kulkisi pitkin kiertelevää polkua.
Page 40
Tappaminen oli hänen kesyttömän maailmansa laki.
Page 50
Lähestyessään Tarzan kohotti toista kättään merkiksi, että Terkozin piti lopettaa rääkkäyksensä, sillä vaimo ei ollut hänen omansa, vaan erään vanhan apinan, joka oli aikoja sitten menettänyt taistelukuntonsa eikä siis kyennyt suojelemaan perhettään.
Page 56
Olin niin hajamielinen, kovin hajamielinen.
Page 64
Silmänräpäyksen ajan Tarzan katseli nuorta miestä tiukasti ikäänkuin epäröiden, mitä olisi paras tehdä.
Page 68
Pahimpana vaarana oli muuten se, että jompikumpi miehistä ehkä kompastuisi ja kaatuisi, sillä silloin keltainen pahahenki olisi heti käynyt onnettomaan käsiksi, voimatta hillitä murhanhimoaan.
Page 69
" "Archie!" läähätti hämmästynyt herra Philander.
Page 70
Vihdoin professori Porter koetti liikuttaa toista säärtään.
Page 71
"Luulen, että on viisainta seurata häntä", sanoi herra Philander.
Page 76
Lamput olivat vielä myöskin käyttökelpoisia, ja niinpä Tarzanin kummastukseksi majan sisällä oli yhtä valoisaa kuin päivällä.
Page 94
Siinä asennossa heidät tapasi aamun nouseva aurinko.
Page 105
-- Mutta se ei voi olla totta -- oh, minä tiedän, että se ei ole totta! Muuan kirjeen lauseista peloitti häntä: "_Teitä_ olisin kaikkein vähimmin tahtonut loukata.
Page 120
Ajatelkaapa, että Numa-leijona äkkiä hyökkäisi vastaamme.
Page 128
.
Page 137
sinne villiin viidakkoon?" "Minä synnyin siellä", virkkoi Tarzan tyynesti.