The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 156

outside my
own household, I was doubtful. Yet the leader of the band did not
hesitate a moment. He stepped directly to the panel, touched the
concealed button, and as the door swung open he stood aside while his
companions entered with me. Then he closed the panel behind him and
followed us.

Down through the passageways to the pits we went. The leader rapped
upon it with the hilt of his sword--three quick, sharp blows, a pause,
then three more, another pause, and then two. A second later the wall
swung in, and I was pushed within a brilliantly lighted chamber in
which sat three richly trapped men.

One of them turned toward me with a sardonic smile upon his thin, cruel
lips--it was Zat Arras.




CHAPTER XIX

BLACK DESPAIR


"Ah," said Zat Arras, "to what kindly circumstance am I indebted for
the pleasure of this unexpected visit from the Prince of Helium?"

While he was speaking, one of my guards had removed the gag from my
mouth, but I made no reply to Zat Arras: simply standing there in
silence with level gaze fixed upon the Jed of Zodanga. And I doubt not
that my expression was coloured by the contempt I felt for the man.

The eyes of those within the chamber were fixed first upon me and then
upon Zat Arras, until finally a flush of anger crept slowly over his
face.

"You may go," he said to those who had brought me, and when only his
two companions and ourselves were left in the chamber, he spoke to me
again in a voice of ice--very slowly and deliberately, with many
pauses, as though he would choose his words cautiously.

"John Carter," he said, "by the edict of custom, by the law of our
religion, and by the verdict of an impartial court, you are condemned
to die. The people cannot save you--I alone may accomplish that. You
are absolutely in my power to do with as I wish--I may kill you, or I
may free you, and should I elect to kill you, none would be the wiser.

"Should you go free in Helium for a year, in accordance with the
conditions of your reprieve, there is little fear that the people would
ever insist upon the execution of the sentence imposed upon you.

"You may go free within two minutes, upon one condition. Tardos Mors
will never return to Helium. Neither will Mors Kajak, nor Dejah
Thoris. Helium must select a new Jeddak within the year. Zat Arras
would be Jeddak

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 5
Nopeasti ja ääneti hän astui ovelle, mutta juuri kun hän oli tarttumaisillaan kahvaan avatakseen sen, laskeutui hänen vaimonsa käsi hänen ranteelleen.
Page 6
Pientä päällystöryhmää vastassa oli Fuwaldan koko kirjava miehistö, jonka etunenässä oli Musta Mikko.
Page 9
Emmekö me nyt voi tehdä sitä, mitä hekin? Vieläpä paremminkin, sillä me olemme varustetut pitkinä aikakausina kootuilla tiedoilla, ja meillähän on tieteen apuneuvoja, joilla itseämme suojelemme, puolustamme ja ylläpidämme, ja joista he eivät mitään tietäneet.
Page 13
Hänen ensi sanansa herättivät Claytonissa epämääräistä pelkoa.
Page 19
Ja päivä päivältä hänen voimansa karttuivat.
Page 20
Ja hänen korkeammalle kehittynyt älynsä auttoi häntä tekemään päätöksensä paljon nopeammin kuin apinat ehtivät ajatella.
Page 29
Rumpujuhlan aiheena oli aina jokin tärkeä tapahtuma heimon keskuudessa -- kun esim.
Page 31
Pähkinät he murskasivat voimakkailla hampaillaan tai kivien välissä, jos ne olivat liian kovia.
Page 37
Tarzanin suru ja viha oli rajaton.
Page 53
hänen itsensä raa'asta vuodasta leikkaama ja muovailema vyö, josta riippui hänen isänsä metsästyspuukkoa suojaava omatekoinen tuppi.
Page 55
Mutta valkoisten vieraiden käytös huolestutti häntä.
Page 56
Professori Archimedes Q.
Page 57
Kun rottanaamainen merimies murhasi toverinsa, inhoitti se Tarzania, ja kun hän nyt näki saman miehen uhkaavan kauniinnäköistä nuorta miestä, yltyi hänen vihansa.
Page 75
Ihmiset olivat tosiaan hupsumpia ja julmempia kuin viidakon pedot! Kuinka onnellinen olikaan hän itse saadessaan aarniometsänsä rauhassa elää turvallisena! Hän ihmetteli itsekseen, mitä heidän maahan hautaamansa arkku sisälsi.
Page 78
Kirjeessä kerrotusta tapauksesta oli jo kulunut monta vuotta, ja sen kirjoittajasta oli tullut jonkin espanjalaisen pikkukaupungin kunnioitettu kansalainen; mutta kullanhimo oli silti hänessä niin väkevä, että hän pani kaikki alttiiksi, saadakseen ilmoittaa pojallensa, kuinka he molemmat pääsisivät tarumaisten rikkauksien omistajiksi.
Page 102
Silloin hän tunsi Tarzanilta saamansa medaljongin puseronsa alla.
Page 108
D'Arnot käsitti nyt tehneensä virheen, mutta liian myöhäistä oli perääntyä, ryhtyä opetukseen alusta ja saada Tarzan unohtamaan kaikki oppimansa, etenkin kun oli pian tulossa se aika, jolloin he voisivat sujuvasti puhella keskenään.
Page 113
"Sen tietää Jumala yksin", vastasi Clayton.
Page 115
D'Arnot avasi sen ja antoi sen takaisin Tarzanille.
Page 137
"Äitini oli apina eikä hän tietenkään voinut minulle paljoa kertoa Kuka oli isäni, sitä en ole koskaan saanut tietää.