The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 129

the corridor and the cell at the same time. As I saw
the two warriors disappear I approached the entrance to the cell, with
a well-defined plan already formulated.

While I disliked the thought of carrying out the thing that I had
decided upon, there seemed no alternative if Tars Tarkas and I were to
go back together to my little camp in the hills.

Keeping near the wall, I came quite close to the door to Tars Tarkas'
cell, and there I stood with my longsword above my head, grasped with
both hands, that I might bring it down in one quick cut upon the skull
of the jailer as he emerged.

I dislike to dwell upon what followed after I heard the footsteps of
the man as he approached the doorway. It is enough that within another
minute or two, Tars Tarkas, wearing the metal of a Warhoon chief, was
hurrying down the corridor toward the spiral runway, bearing the
Warhoon's torch to light his way. A dozen paces behind him followed
John Carter, Prince of Helium.

The two companions of the man who lay now beside the door of the cell
that had been Tars Tarkas' had just started to ascend the runway as the
Thark came in view.

"Why so long, Tan Gama?" cried one of the men.

"I had trouble with a lock," replied Tars Tarkas. "And now I find that
I have left my short-sword in the Thark's cell. Go you on, I'll return
and fetch it."

"As you will, Tan Gama," replied he who had before spoken. "We shall
see you above directly."

"Yes," replied Tars Tarkas, and turned as though to retrace his steps
to the cell, but he only waited until the two had disappeared at the
floor above. Then I joined him, we extinguished the torch, and
together we crept toward the spiral incline that led to the upper
floors of the building.

At the first floor we found that the hallway ran but halfway through,
necessitating the crossing of a rear room full of green folk, ere we
could reach the inner courtyard, so there was but one thing left for us
to do, and that was to gain the second floor and the hallway through
which I had traversed the length of the building.

Cautiously we ascended. We could hear the sounds of conversation
coming from the room above, but the hall still was unlighted, nor was
any one in sight as we gained the top of the runway. Together we
threaded the long hall and reached

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 16
Se näky, joka kohtasi häntä, sai hänet varmaankin kauhusta jähmettymään, sillä hänen edessään oven puolella seisoi kolme isoa koirasapinaa ja takana tungeskeli vielä joukko muita -- montako, sitä hän ei koskaan saanut tietää, sillä hänen revolverinsa riippui vastapäisellä seinällä pyssyn vieressä, ja Kertshak karkasi hänen kimppuunsa.
Page 17
Vihdoin hän pysähtyi pyssyn eteen ja kurotti hitaasti valtavan kätensä, kunnes se oli koskemaisillaan kiiltävää putkea; mutta samassa hän taas peräytyi ja jatkoi kiireistä marssiaan.
Page 22
Hänen kehittyneempi älynsä ja neuvokkuutensa auttoivat häntä keksimään tuhansia ilkeitä kepposia, jotka katkeroittivat Tublatin elämää.
Page 32
Koska hän oli ottanut hengiltä rajun Tublatin, niin eikö hän siis ollut mahtava taistelija? Jos hän nujertaisi kavalan Saborin, olisi hän myös mahtava metsästäjä.
Page 34
enää menettänyt toista köyttä eikä saalistaan samoin kuin edellisellä kerralla.
Page 45
Mutta tuskin hän oli astunut askeltakaan, kun hänen herkkä korvansa kuuli jonkun lähestyvän ulkoa, ja samassa näkyi naisen vartalo majan ovella.
Page 49
Silloin Tarzan torui heitä molempia ja uhkasi Guntoa kuolettavilla vasamillaan, jos hän vastedes pitelee pahoin Tanaa, ja Tanan puolestaan täytyi luvata pitää parempaa huolta vaimon velvollisuuksista.
Page 67
"No no, herra Philander", moitti hän.
Page 77
istui vilkkaasti keskustelemassa, kun taas nuorin nojasi selkäänsä vasten häthätää kyhätyllä tuolilla ja luki erästä Tarzanin kirjaa.
Page 84
Kumpikin oli vaipunut omiin surullisiin ajatuksiinsa ja tiesi yhtä hyvin kuin professori-vanhuskin, mitä viime sanat merkitsivät -- professori Porter ei milloinkaan palaisi viidakosta.
Page 88
Clayton ryntäsi ensimmäisenä ulos ja näki, että kaksi alusta oli ankkuroinut sataman suulle.
Page 93
Hän ei voinut käsittää sen sisällä olevien muotokuvien merkitystä, mutta näki vieressään istuvan nuoren olennon ilmeessä vilkasta mielenkiintoa.
Page 101
Clayton ei voinut olla panematta sitä merkille ja ihmetteli, miksi Jane oli niin kuohuksissa -- miksi hän niin kiihkeästi halusi tietää, missä tuo outo olento nyt viipyi.
Page 102
Seuraavana aamuna lähti Clayton varhain retkikunnan mukana, jonka oli määrä etsiä luutnantti D'Arnotia.
Page 110
Jokin koetti päästä ovesta sisään.
Page 114
Mutta vaikken uskoisikaan, niin sittenkin rakastaisin.
Page 116
D'Arnot täytti hänen pyyntönsä.
Page 122
Tarzan siirtyi rauhallisesti pedon kohdalle, joka ei aavistanut mitään pahaa, ja seurasi sitä ääneti, kunnes jouduttiin pienelle kuutamon valaisemalle aukealle paikalle.
Page 134
" Hänen tiedonantonsa kesytti keskustelun, ja koko seurue lähti odottavien ajoneuvojen luo.
Page 135
Ja sitten Clayton puhui, -- minuutti aikaisemmin tai minuutti myöhemmin olisi saattanut merkitä äärettömän paljon kolmen ihmisen elämässä, mutta sattuma suosi Claytonia ja vihjaisi hänelle otollisen hetken.