The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 126

was but being escorted to the
audience chamber to have sentence passed upon him. I had not the
slightest doubt but that they would preserve so doughty a warrior as
the great Thark for the rare sport he would furnish at the Great Games.

But unless I could find my way back to that point the chances were most
excellent that I would wander for days through the awful blackness,
until, overcome by thirst and hunger, I lay down to die, or--What was
that!

A faint shuffling sounded behind me, and as I cast a hasty glance over
my shoulder my blood froze in my veins for the thing I saw there. It
was not so much fear of the present danger as it was the horrifying
memories it recalled of that time I near went mad over the corpse of
the man I had killed in the dungeons of the Warhoons, when blazing eyes
came out of the dark recesses and dragged the thing that had been a man
from my clutches and I heard it scraping over the stone of my prison as
they bore it away to their terrible feast.

And now in these black pits of the other Warhoons I looked into those
same fiery eyes, blazing at me through the terrible darkness, revealing
no sign of the beast behind them. I think that the most fearsome
attribute of these awesome creatures is their silence and the fact that
one never sees them--nothing but those baleful eyes glaring
unblinkingly out of the dark void behind.

Grasping my long-sword tightly in my hand, I backed slowly along the
corridor away from the thing that watched me, but ever as I retreated
the eyes advanced, nor was there any sound, not even the sound of
breathing, except the occasional shuffling sound as of the dragging of
a dead limb, that had first attracted my attention.

On and on I went, but I could not escape my sinister pursuer. Suddenly
I heard the shuffling noise at my right, and, looking, saw another pair
of eyes, evidently approaching from an intersecting corridor. As I
started to renew my slow retreat I heard the noise repeated behind me,
and then before I could turn I heard it again at my left.

The things were all about me. They had me surrounded at the
intersection of two corridors. Retreat was cut off in all directions,
unless I chose to charge one of the beasts. Even then I had no doubt
but that the others would hurl themselves upon my

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Eikä tämä alus ollut mikään poikkeus säännöstä.
Page 4
ei sitten muuta, muistakaa vain olla hiljaa, tai saatte pillerin kylkiluittenne väliin, siitä saa herra olla, varma.
Page 6
"Tässä ei auttane muu kuin istua hievahtamatta ja odottaa, tapahtukoon mitä tahansa.
Page 9
Harmaassa muinaisuudessa tuli esi-isiemme osaksi samoja vaikeuksia kuin nyt meille, ehkäpä juuri näissä samoissa aarniometsissä.
Page 10
"Mikä se oli, John?" "En tiedä, Alice", vastasi Clayton vakavasti, "nyt on liian pimeä eikä voi selvästi nähdä niin kauas.
Page 19
Mutta kun Kertshak puhui siitä Kaalalle, uhkasi tämä lähteä tiehensä heimosta, elleivät he jättäisi häntä ja lasta rauhaan, ja koska viidakon väellä on muun mukana kiistämätön oikeus vapaasti erota kansastaan, ollessaan tyytymättömiä sen oloihin, eivät he häntä sen enempää kiusanneet, sillä Kaala oli hieno, kaunis jäseninen nuori naaras, jota he eivät halunneet menettää.
Page 26
omisti orvolle löytölapselle, jonka kohtalo oli heittänyt hänen hoivaansa.
Page 27
Auki levitetyssä aapisessa näkyi pieni apina, joka oli hänen itsensä näköinen; koko ruumista, paitsi käsiä ja kasvoja, peitti värillinen turkki, joksi hän luuli takkia ja housuja.
Page 36
Hän ei juossut, vaan heimolaistensa tavoin, kun niitä ei hätyytetty, koetti vain välttää taistelua.
Page 37
Todellakin on suuri tappio, kun kadottaa koko maailman olennoista sen ainoan, joka on osoittanut rakkautta ja hellyyttä.
Page 43
Kertshak murahteli ja meni tiehensä, sillä hän kadehti tätä heimonsa merkillistä jäsentä.
Page 65
Kuinka hän saattaisi jättää tuon uskollisen olennon armottomien hampaiden raadeltavaksi? Ei, hänen piti ensin ampua laukaus tajuttomaan naiseen, ja vasta sitten hän kääntäisi kylmän revolverin suun itseään kohti.
Page 72
" Ja sitten tämä valkohapsinen vanhus luki hautajaissanat tämän merkillisen haudan partaalla, neljän seuralaisensa seisoessa kumartuneina ja paljain päin hänen ympärillään.
Page 75
"Et kai luule, että kapteeni tarttuisi lapioon, vai mitä?" Kaikki miehet katsoivat häneen kiukkuisina.
Page 78
Se kuulostaa merirosvomaiselta, eikö totta? Kirjoittaja oli itsekin ollut kapinoitsijain joukossa, ja kirje oli tarkoitettu hänen pojalleen, joka oli siihen aikaan ollut erään espanjalaisen kauppalaivan kapteenina.
Page 97
D'Arnot käsitti hyvinkin, ettei tässä voinut odottaa vähääkään armoa, varsinkin kun hän muisti ne julmuudet, joita Belgian kuninkaan Leopold II:n upseerit olivat harjoittaneet juuri näitä alkuasukkaita kohtaan ja joiden vuoksi nämä olivat paenneet Kongon vapaavaltiosta, ollen silloin enää säälittävä jäännös kerran mahtavasta heimosta.
Page 103
Ensin aiottiin polttaa kylä, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin, ja vangit saivat jäädä kotikyläänsä itkemään ja valittamaan, kuitenkin katto yllään ja aitaus turvanaan viidakon petoja vastaan.
Page 106
" D'Arnot ei tiennyt,.
Page 134
Ja nyt kyyditsette minua Wisconsin maantiellä ranskalaisessa autossa.
Page 136
Kääntäen päänsä hän kätki kasvot käsiinsä.