The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 123

to attract
the attention of the warriors within the buildings.

Close to the east wall, beneath the overhanging balconies of the second
floors, I crept in dense shadows the full length of the courtyard,
until I came to the buildings at the north end. These were lighted for
about three floors up, but above the third floor all was dark.

To pass through the lighted rooms was, of course, out of the question,
since they swarmed with green Martian men and women. My only path lay
through the upper floors, and to gain these it was necessary to scale
the face of the wall. The reaching of the balcony of the second floor
was a matter of easy accomplishment--an agile leap gave my hands a
grasp upon the stone hand-rail above. In another instant I had drawn
myself up on the balcony.

Here through the open windows I saw the green folk squatting upon their
sleeping silks and furs, grunting an occasional monosyllable, which, in
connection with their wondrous telepathic powers, is ample for their
conversational requirements. As I drew closer to listen to their words
a warrior entered the room from the hall beyond.

"Come, Tan Gama," he cried, "we are to take the Thark before Kab Kadja.
Bring another with you."

The warrior addressed arose and, beckoning to a fellow squatting near,
the three turned and left the apartment.

If I could but follow them the chance might come to free Tars Tarkas at
once. At least I would learn the location of his prison.

At my right was a door leading from the balcony into the building. It
was at the end of an unlighted hall, and on the impulse of the moment I
stepped within. The hall was broad and led straight through to the
front of the building. On either side were the doorways of the various
apartments which lined it.

I had no more than entered the corridor than I saw the three warriors
at the other end--those whom I had just seen leaving the apartment.
Then a turn to the right took them from my sight again. Quickly I
hastened along the hallway in pursuit. My gait was reckless, but I
felt that Fate had been kind indeed to throw such an opportunity within
my grasp, and I could not afford to allow it to elude me now.

At the far end of the corridor I found a spiral stairway leading to the
floors above and below. The three had evidently left the floor by this
avenue.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 6
Kaksi matruusia oli kaatunut kapteenin revolverin luodeista.
Page 17
Sillä välin apinat tutkivat majassa uteliaasti tämän merkillisen pesän sisällystä.
Page 57
Sydämessään hän oli vieläkin suurempi pelkuri kuin William Cecil Clayton oli ajatellut.
Page 61
Clayton kuuli ison eläimen kulkevan jossakin vierellään, ja äkkiä kajahti halki illan pedon jylisevä karjunta.
Page 63
"Katso, Esmeralda!" kuiskasi hän.
Page 64
Sitten hän kumartui Claytonin eteen, osoitti merkeillä, että toisen oli kiedottava käsivartensa hänen kaulaansa, ja kiipesi sitten valkoinen mies selässään taas ylös puuhun.
Page 66
Piesten ilmaa ja maata Sabor riuhtoi ja tempoili päästäkseen vapaaksi oudosta ahdistajastaan, mutta yhä kireämmäksi kävi rautainen ote, joka pakotti sen päätä vääntymään keltaisenruskeaa rintaa kohti.
Page 71
Esmeralda uskoi varmasti, ettei se ollut kukaan muu kuin Jumalan enkeli, joka oli erityisesti lähetetty heistä huolta pitämään.
Page 79
Sainpa vielä lisäksi tietää, että hän oli lainannut kymmenentuhatta dollaria Robert Canlerilta ja antanut hänelle siitä velkakirjan.
Page 87
Tarzan oli hämmästynyt, kun tyttö, jota hän oli salaa rakastanut ja ihaillut, oli vastustelematta tullut hänen syliinsä, ja nyt hän hämmästyi yhtä paljon, kun tyttö tahtoi päästä hänestä eroon.
Page 88
"Eilen ei olisi kenties ollut myöhäistä.
Page 92
Jane Porter horjui ja olisi kaatunut, ellei Tarzan olisi laskenut maahan kantamustaan ja ottanut hänet syliinsä.
Page 94
Sitten tulivat muistot hitaasti hänen mieleensä yksitellen -- ja samalla myös valtava kiitollisuuden tunne siitä, että hän oli pelastunut kauheasta vaarasta.
Page 97
Nuolet ja luodit viuhuivat sakeasti ja nopeasti.
Page 100
Eteneminen oli hidasta, sillä heidän täytyi kantaa kuuden kaatuneen ruumiita; entisten lisäksi oli kaksi kuollut yöllä.
Page 103
Pian kehittyi taistelu villiksi riehunnaksi ja sitten armottomaksi verilöylyksi, sillä ranskalaiset matruusit olivat nähneet D'Arnotin univormun palasia eräiden mustien soturien yllä.
Page 108
Tarzan oli yhtä innokas lähtemään täältä kuin D'Arnotkin, sillä hän kaipasi Jane Porteria.
Page 128
Canler pysyi vaatimuksessaan, että Janen piti heti tulla hänen vaimokseen.
Page 130
Vihdoin hänen oli pakko tunkeutua tiheään vesakkoon, ja hän koetti nyt kaartaa länteen päin, välttääkseen liekkejä.
Page 137
".