The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 88

serve you well," he said to me, indicating Xodar with a
wave of his hand. "If he does not, you are to beat him into
submission. It is Issus' wish that you heap upon him every indignity
and degradation of which you can conceive."

With these words he left us.

Xodar still sat with his face buried in his hands. I walked to his
side and placed my hand upon his shoulder.

"Xodar," I said, "you have heard the commands of Issus, but you need
not fear that I shall attempt to put them into execution. You are a
brave man, Xodar. It is your own affair if you wish to be persecuted
and humiliated; but were I you I should assert my manhood and defy my
enemies."

"I have been thinking very hard, John Carter," he said, "of all the new
ideas you gave me a few hours since. Little by little I have been
piecing together the things that you said which sounded blasphemous to
me then with the things that I have seen in my past life and dared not
even think about for fear of bringing down upon me the wrath of Issus.

"I believe now that she is a fraud; no more divine than you or I. More
I am willing to concede--that the First Born are no holier than the
Holy Therns, nor the Holy Therns more holy than the red men.

"The whole fabric of our religion is based on superstitious belief in
lies that have been foisted upon us for ages by those directly above
us, to whose personal profit and aggrandizement it was to have us
continue to believe as they wished us to believe.

"I am ready to cast off the ties that have bound me. I am ready to
defy Issus herself; but what will it avail us? Be the First Born gods
or mortals, they are a powerful race, and we are as fast in their
clutches as though we were already dead. There is no escape."

"I have escaped from bad plights in the past, my friend," I replied;
"nor while life is in me shall I despair of escaping from the Isle of
Shador and the Sea of Omean."

"But we cannot escape even from the four walls of our prison," urged
Xodar. "Test this flint-like surface," he cried, smiting the solid
rock that confined us. "And look upon this polished surface; none
could cling to it to reach the top."

I smiled.

"That is the least of our troubles,

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 0
Ja nuori mies oli kieltämättä uljaan näköinen.
Page 14
Nainen seisoi vielä samassa paikassa käin Tarzanin sisälle astuessa, mutta kuluneiden muutaman minuutin aikana olivat hänen kasvonsa useankin kerran vaihtaneet ilmettä.
Page 22
Kun hän kuuli Tarzanin tietävän, että hän oli venäläinen urkkija, oli hänen vihaansa apinamiestä kohtaan liittynyt suuri ilmiannon pelko.
Page 27
"Mikä hupsu minä olenkaan ollut!" päätti hän puheensa.
Page 38
Yksi niistä sanoi, että muukalainen, joka on tarjonnut rahaa teidän tappamisestanne, makaa Ahmed din Sulefin talossa ranne murskattuna, mutta on luvannut vielä suuremman palkkion, jos joku väijyy teitä Bu Saadan tiellä ja tappaa teidät.
Page 39
Se,.
Page 41
Tuskin kuitenkin oli ensimmäinen kerta ammuttu, kun kymmenkunta laukausta pamahti arabialaisten takaa.
Page 57
Sinne hän suuntasi askeleensa.
Page 61
Hetkinen senjälkeen kun hän oli lukenut paperin, hän tiesi olevansa arvonimetön ja rovoton kerjäläinen.
Page 62
Ja niin tapahtui, että eräänä päivänä kaksi alusta sivuutti toisensa Gibraltarin salmessa.
Page 65
Äkkiä syöksyi möhkäle hänen silmiensä ohi yläkannelta mereen.
Page 69
Hänen huomaavaisuutensa oli hyvin silmäänpistävä, mutta se oli niin hyvin järjestetty tytön kaikkien toivomusten mukaan, että tämä tuli hänestä yhä riippuvaisemmaksi.
Page 74
Tarzan kiipesi sille -- hän aikoi levätä siellä ainakin päivänvaloon asti.
Page 93
Mutta valkoisen miehen itsepintaisella ahneudella arabialaiset pitivät yhä kiinni saaliistansa ja pakoittivat ryhdittömät manyuemat nostamaan jälleen kalmantaakat selkäänsä ja hoippumaan eteenpäin viidakossa.
Page 109
En voi siitä moittia _sinua_, ajattelenpa uskonnostasi mitä tahansa.
Page 115
Miehellä oli aseenaan vahva sauva -- yhtä tehokas ase nälkäistä leijonaa vastaan, sen hän kyllä tajusi, kuin kytketyllä korkilla panostettu leikkipyssy.
Page 117
Sitten hän meni ulos ja sulkien oven jälkeensä lukitsi hänet sinne.
Page 120
Kymmenen keihästä sidottiin päistä toisiinsa, ja toinen pää tästä merkillisestä ketjusta kiinnitettynä vyötäisille, onnistui Tarzanin vihdoin kiivetä huipulle.
Page 126
Silloin Tarzan pujahti varovaisesti loitommalle, sillä sekin oli tapana apinoiden keskuudessa vain hullut urokset hyökkäävät äidin kimppuun.
Page 128
"Vaiti! Mikä rakki te olettekaan, kun solvaisette kunnon naisen mainetta hänen otaksuttavan kuolemansakin jälkeen! Hyvä Jumala! Hupsu olin säästäessäni teidän henkenne.