The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 64

deck.

It was the faintest straying of his eye beyond me for the barest
fraction of a second that explained his motive for thus dragging out my
interest in his truly absorbing story.

He lay a little forward of where I stood at the levers, and thus he
faced the stern of the vessel as he addressed me. It was at the end of
his description of the plant men that I caught his eye fixed
momentarily upon something behind me.

Nor could I be mistaken in the swift gleam of triumph that brightened
those dark orbs for an instant.

Some time before I had reduced our speed, for we had left the Valley
Dor many miles astern, and I felt comparatively safe.

I turned an apprehensive glance behind me, and the sight that I saw
froze the new-born hope of freedom that had been springing up within me.

A great battleship, forging silent and unlighted through the dark
night, loomed close astern.




CHAPTER VIII

THE DEPTHS OF OMEAN


Now I realized why the black pirate had kept me engrossed with his
strange tale. For miles he had sensed the approach of succour, and but
for that single tell-tale glance the battleship would have been
directly above us in another moment, and the boarding party which was
doubtless even now swinging in their harness from the ship's keel,
would have swarmed our deck, placing my rising hope of escape in sudden
and total eclipse.

I was too old a hand in aerial warfare to be at a loss now for the
right manoeuvre. Simultaneously I reversed the engines and dropped the
little vessel a sheer hundred feet.

Above my head I could see the dangling forms of the boarding party as
the battleship raced over us. Then I rose at a sharp angle, throwing
my speed lever to its last notch.

Like a bolt from a crossbow my splendid craft shot its steel prow
straight at the whirring propellers of the giant above us. If I could
but touch them the huge bulk would be disabled for hours and escape
once more possible.

At the same instant the sun shot above the horizon, disclosing a
hundred grim, black faces peering over the stern of the battleship upon
us.

At sight of us a shout of rage went up from a hundred throats. Orders
were shouted, but it was too late to save the giant propellers, and
with a crash we rammed them.

Instantly with the shock of impact I reversed my engine, but my prow
was wedged in the hole it had made in the battleship's

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 21
Samassa tuokiossa kun Saborin villi huuto häiritsi viidakon rauhaa, ja ennenkuin valtava peto oli ehtinyt suorittaa loikkauksensa, tunsi Tarzan viileän veden läiskähtävän umpeen päänsä yli.
Page 22
Tarzanille se aina oli ehtymättömän ihmettelyn ja kuvittelun aiheena.
Page 27
Se oli vaikeaa työtä, sillä hän piteli kynää kuin puukkoa, mistä johtui, ettei kirjoittaminen suinkaan käynyt keveästi eivätkä tulokset olleet kovinkaan tyydyttäviä.
Page 28
Parhaat lisät hän sai ison kuvallisen tietosanakirjan ehtymättömästä varastosta, sillä hän oppi enemmän kuvista kuin tekstistä vielä senkin jälkeen, kun oli päässyt perille kuolleiden itikkain merkityksestä.
Page 29
He laskivat taakkansa savirummun ääreen ja kyyristyivät siihen vartijoiksi, toisten asettuessa ruohikolle nukkumaan, kunnes nouseva kuu antaisi merkin juhlaan.
Page 33
Jonkin isomman otuksen piti näyttää toteen hänen aseensa tehokkuus.
Page 35
Heidän perässään astui useita satoja vaimoja ja lapsia, joista edelliset kantoivat päänsä päällä raskaita taakkoja -- keittoastioita, talouskaluja ja norsunluuta.
Page 38
Kymmenkunta askelta se pääsi, mutta alkoi sitten hoippua ja kellahti kyljelleen.
Page 72
"Niin juuri, se kaunis lady Alice", vastasi Clayton, "jonka monista hyveistä ja persoonallisesta viehätysvoimasta olen usein kuullut äitini ja isäni puhuvan.
Page 80
He purjehtivat tänään tiehensä aarteineen, mutta Clayton sanoo, että heidän kohtalonsa tulee olemaan sama kuin tuon muinaisen aluksen, sillä samana päivänä, jolloin saavuimme maihin, murhasi eräs miehistä Kingin, joka yksinään jotakin tiesi laivan ohjaamisesta.
Page 88
Tänään voi olla parempi, ettei tyttöparkaa milloinkaan löydetä.
Page 93
Valokuva lisäsi yhä tytön hämmästystä, sillä se esitti ilmeisesti samaa miestä, jonka kuva oli medaljongissakin.
Page 104
Silloin hän kirjoitti anteeksipyyntönsä paperilipulle ja työnsi sen väliseinän alitse.
Page 107
Tarzanille se tietysti oli samantekevää, sillä hän ei osannut erottaa toista kieltä toisesta.
Page 112
"Kuinkahan teidän kävisikään, jos olisi pakko elää koko ikänne viidakossa, kuten metsäläisemme on elänyt?" "Pelkään, että minusta sukeutuisi kovin kehno villi", vastasi Clayton tekeytyen alakuloiseksi.
Page 114
" "Turhaa on siitä enää arvella sitä tai tätä", sanoi professori Porter alakuloisesti.
Page 122
" "Aiotteko todella mennä nyt? Tänä iltana?" "Miksi ei?" kysyi Tarzan.
Page 133
"Sitten meidän sopii ajaa kaupunkiin ja lähteä keskiyön junalla.
Page 134
" Tarzan veti taskustaan kotelon ja ojensi sen kummastuneelle professorille.
Page 136
" Toiset astuivat nyt huoneeseen, ja Tarzan kääntyi pientä ikkunaa kohti.