The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 27

of
Otz, past the ramparts of the impregnable fortresses of the Holy
Therns, and upon your way Death in its most frightful form will
overtake you--a death so horrible that even the Holy Therns themselves,
who conceived both Life and Death, avert their eyes from its
fiendishness and close their ears against the hideous shrieks of its
victims.

"Go back, O fools, the way thou camest."

And then the awful laugh broke out from another part of the chamber.

"Most uncanny," I remarked, turning to Tars Tarkas.

"What shall we do?" he asked. "We cannot fight empty air; I would
almost sooner return and face foes into whose flesh I may feel my blade
bite and know that I am selling my carcass dearly before I go down to
that eternal oblivion which is evidently the fairest and most desirable
eternity that mortal man has the right to hope for."

"If, as you say, we cannot fight empty air, Tars Tarkas," I replied,
"neither, on the other hand, can empty air fight us. I, who have faced
and conquered in my time thousands of sinewy warriors and tempered
blades, shall not be turned back by wind; nor no more shall you, Thark."

"But unseen voices may emanate from unseen and unseeable creatures who
wield invisible blades," answered the green warrior.

"Rot, Tars Tarkas," I cried, "those voices come from beings as real as
you or as I. In their veins flows lifeblood that may be let as easily
as ours, and the fact that they remain invisible to us is the best
proof to my mind that they are mortal; nor overly courageous mortals at
that. Think you, Tars Tarkas, that John Carter will fly at the first
shriek of a cowardly foe who dare not come out into the open and face a
good blade?"

I had spoken in a loud voice that there might be no question that our
would-be terrorizers should hear me, for I was tiring of this
nerve-racking fiasco. It had occurred to me, too, that the whole
business was but a plan to frighten us back into the valley of death
from which we had escaped, that we might be quickly disposed of by the
savage creatures there.

For a long period there was silence, then of a sudden a soft, stealthy
sound behind me caused me to turn suddenly to behold a great
many-legged banth creeping sinuously upon me.

The banth is a fierce beast of prey that roams the low hills
surrounding the dead seas of ancient Mars. Like nearly all Martian
animals it is

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 2
Mutta toinen merimies ei ollut vanha eikä pienikokoinen, vaan oikea jättiläinen, mustaviiksinen, leveäharteinen roikale, jolla oli niska kuin härällä.
Page 3
No,.
Page 11
Näin he saivat valoa ja ilmanvaihtoa eikä heidän silti tarvinnut pelätä, että majassa olisi vähemmän turvallista.
Page 19
"Vaikka minun täytyisi kantaa häntä koko ikäni, niin minä en hellitä.
Page 20
Sabor, naarasleijona, oli viisas metsästäjä.
Page 25
Äkkiä hän näki heidät aukealla paikalla, johon kuu paistoi.
Page 39
Tuuheasta lehvistöstä kymmenkunnan askeleen päässä hänestä sukeltautui esiin Tarzan ja alkoi levollisesti ajaa häntä takaa.
Page 45
Tarzan vetäytyi ääneti peremmän seinän luo, ja hänen kätensä etsi isän pitkää terävää metsästyspuukkoa.
Page 47
Hänen jousensa ja nuolensa olivat jonkun matkan päässä, minne hän oli ne laskenut näytellessään apinatovereilleen Saborin taljaa, ja niinpä hän otti Kertshakin vastaan aseistettuna vain metsästyspuukollaan ja ylemmällä älyllään, joiden oli vastattava vihollisen hirveää voimaa.
Page 61
Mutta silloin kahisi jokin ylhäällä puussa.
Page 63
Sitten hän saattoi erottaa suurten käpäläin tassuttelevan ulkopuolella, ja kaikki oli hetken verran hiljaa.
Page 69
" Professori ojensi laihan, vapisevan käden ja hapuili pimeässä, kunnes tapasi vanhan ystävänsä olan.
Page 81
Siinä oli.
Page 98
Nyt oli vaarassa valkoisia miehiä, Tarzanin omaa heimoa.
Page 99
Se rauhoitti hieman upseeria, mutta hän ei kuitenkaan voinut paljon toivoa.
Page 106
Kiitän teitä siitä, mitä olette tehnyt hyväkseni.
Page 122
"Mutta ainoastaan hupsu voi siihen ryhtyä ilman pätevää syytä.
Page 128
.
Page 131
Kenen kirjeeksi sitä muuten luulitte?" "Sitä en tiennyt, mutta siitä vain olin varma, ettei se tullut teiltä, sillä Apinain Tarzan oli kirjoittanut englanniksi, mutta tehän ette ymmärtänyt sanaakaan mitään kieltä.
Page 136
"Mitä meidän on tehtävä?" kysyi Tarzan.