The Gods of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 113

into the water
by hundreds, and striking out for the small cruisers and one-man fliers
that lay moored about the big ships. The larger craft were getting
under way, following us rapidly, but not rising from the water.

"A little to your right," cried Xodar, for there are no points of
compass upon Omean where every direction is due north.

The pandemonium that had broken out below us was deafening. Rifles
cracked, officers shouted orders, men yelled directions to one another
from the water and from the decks of myriad boats, while through all
ran the purr of countless propellers cutting water and air.

I had not dared pull my speed lever to the highest for fear of
overrunning the mouth of the shaft that passed from Omean's dome to the
world above, but even so we were hitting a clip that I doubt has ever
been equalled on the windless sea.

The smaller fliers were commencing to rise toward us when Xodar
shouted: "The shaft! The shaft! Dead ahead," and I saw the opening,
black and yawning in the glowing dome of this underworld.

A ten-man cruiser was rising directly in front to cut off our escape.
It was the only vessel that stood in our way, but at the rate that it
was traveling it would come between us and the shaft in plenty of time
to thwart our plans.

It was rising at an angle of about forty-five degrees dead ahead of us,
with the evident intention of combing us with grappling hooks from
above as it skimmed low over our deck.

There was but one forlorn hope for us, and I took it. It was useless
to try to pass over her, for that would have allowed her to force us
against the rocky dome above, and we were already too near that as it
was. To have attempted to dive below her would have put us entirely at
her mercy, and precisely where she wanted us. On either side a hundred
other menacing craft were hastening toward us. The alternative was
filled with risk--in fact it was all risk, with but a slender chance of
success.

As we neared the cruiser I rose as though to pass above her, so that
she would do just what she did do, rise at a steeper angle to force me
still higher. Then as we were almost upon her I yelled to my
companions to hold tight, and throwing the little vessel into her
highest speed I deflected her bows at the same instant until

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 4
Mitä tahansa he aikovatkin, säästävät he meitä kiitokseksi siitä, mitä tein Mustan Mikon hyväksi; mutta jos he saisivat tietää, että olen estänyt heidän aikeitaan, niin ei meille osoitettaisi mitään armoa, Alice.
Page 11
He alkoivat näet asua siinä heti kun katto oli valmis.
Page 14
Pitkään aikaan ei mikään keskeyttänyt aarniometsän kuolonomaista hiljaisuutta, paitsi että kuului pienoisen poikalapsen säälittävää vaikeroimista.
Page 19
" Silloin Tublat meni Kertshakin puheille ja pyysi häntä esivallallaan vaikuttamaan Kaalaan, niin että tämän olisi pakko hylätä Tarzan, "Valkonahka", jonka nimen he olivat antaneet pikku loordi Greystokelle.
Page 27
Hän puuhaili niin hartaasti uudella lelullaan, että pöydän pinta tuli piankin täyteen harakanvarpaita ja kynän lyijypää kului puuta myöten.
Page 28
Tästä lähtien hän edistyi nopeasti.
Page 42
Tuskin oli etsintä alkanut, kun huomattiin kumoon kaadettu kattila ja myrkkynuolien varkaus.
Page 52
"Minä olen Tarzan, apinain kuningas, mahtava metsästäjä ja mahtava taistelija.
Page 53
Näin hän oppi ajamaan partansa -- kömpelösti ja tuskallisesti, mutta kuitenkin tehokkaasti.
Page 55
He aikoivat palata yhä lukuisampina.
Page 60
Tarzan oli nähnyt nuoren miehen ottavan maasta haavoitetulta Snipesiltä pudonneen revolverin ja kätkevän sen poveensa.
Page 71
Eikä kukaan voi ilman tikkuja keittää.
Page 75
Hetken aikaa miehet seisoivat ääneti ja katselivat kumppaninsa raivon uhria.
Page 83
"Oi taivas, antakaa minun kuolla!" huusi naisparka silmät yhä ummessa.
Page 90
KAHDESKYMMENES LUKU Isäin perintö Kun Jane Porter huomasi olevansa vankina ja sen merkillisen metsäläisen kannettavana, joka oli pelastanut hänet apinan käsistä, alkoi hän epätoivoisesti ponnistella päästäkseen vapaaksi, mutta vankat käsivarret, jotka pitelivät häntä yhtä helposti kuin pikku vauvaa, puristivat yhä tiukemmin.
Page 108
Tarzan nosti salvan ja työnsi ison oven auki.
Page 109
" -- D'Arnot sulki majan oven.
Page 121
Tänään voimme tavata leijonan, joka säikkyy ja lähtee karkuun.
Page 123
.
Page 127
"Hetkinen vain, lapset.