The Chessmen of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 75

the stairways leading to the
ground level, but after them, even more rapidly, came the minions of
Luud. Ghek led the way, grasping one of Tara's hands the more easily to
guide and assist her, while Gahan of Gathol followed a few paces in
their rear, his bared sword ready for the assault that all realized
must come upon them now before ever they reached the enclosure and the
flier.

"Let Ghek drop behind to your side," said Tara, "and fight with you."

"There is but room for a single blade in these narrow corridors,"
replied the Gatholian. "Hasten on with Ghek and win to the deck of the
flier. Have your hand upon the control, and if I come far enough ahead
of these to reach the dangling cable you can rise at my word and I can
clamber to the deck at my leisure; but if one of them emerges first
into the enclosure you will know that I shall never come, and you will
rise quickly and trust to the Gods of our ancestors to give you a fair
breeze in the direction of a more hospitable people."

Tara of Helium shook her head. "We will not desert you, panthan," she
said.

Gahan, ignoring her reply, spoke above her head to Ghek. "Take her to
the craft moored within the enclosure," he commanded. "It is our only
hope. Alone, I may win to its deck; but have I to wait upon you two at
the last moment the chances are that none of us will escape. Do as I
bid." His tone was haughty and arrogant--the tone of a man who has
commanded other men from birth, and whose will has been law. Tara of
Helium was both angered and vexed. She was not accustomed to being
either commanded or ignored, but with all her royal pride she was no
fool, and she knew the man was right, that he was risking his life to
save hers, so she hastened on with Ghek as she was bid, and after the
first flush of anger she smiled, for the realization came to her that
this fellow was but a rough untutored warrior, skilled not in the finer
usages of cultured courts. His heart was right, though; a brave and
loyal heart, and gladly she forgave him the offense of his tone and
manner. But what a tone! Recollection of it gave her sudden pause.
Panthans were rough and ready men. Often they rose to positions of high
command, so it was not the note of authority in the fellow's voice that
seemed remarkable;

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 3
Mutta aluksen ilmapiirissä oli jotakin määrittelemätöntä, mikä ennusti tuhoa.
Page 7
Noin tunnin kuluttua he palasivat ilmoittaen, että sekä väylässä että satama-altaassa oli syvää vettä.
Page 9
" Claytonin ensi työnä oli valmistaa yöksi turvapaikka, joka suojelisi heitä petoeläimiltä.
Page 15
Mutta kun hän painoi pienoista runneltua ruumista rintaansa vasten, oli henki siitä jo lähtenyt.
Page 29
Rumpujuhlan aiheena oli aina jokin tärkeä tapahtuma heimon keskuudessa -- kun esim.
Page 39
Tuuheasta lehvistöstä kymmenkunnan askeleen päässä hänestä sukeltautui esiin Tarzan ja alkoi levollisesti ajaa häntä takaa.
Page 55
Viimein he työnsivät veneen vesille, hyppäsivät kaikki siihen ja lähtivät soutamaan kohti isoa laivaa, jonka kannella Tarzan näki liikuskelevan ihmisiä.
Page 75
Hauta luotiin umpeen ja poljettiin päältä kovaksi.
Page 82
Majan asukkaat tutustuivat vähitellen ympäristöönsä ja rohkenivat mennä yhä kauemmas viidakkoon pähkinöitä ja muita hedelmiä hakemaan.
Page 84
"Minä luulin, että se oli itse pahahenki, mutta kai se oli semmoinen gorillaelefantti, vai mikä sen nimi on.
Page 91
Tosin oli viidakon väen tapaista, että uros otti puolisonsa väkisin.
Page 105
"Esmeralda! Herää!" huusi hän.
Page 107
D'Arnot osoitti sanaa.
Page 108
Miehet silmäsivät toisiaan.
Page 120
Hänen perässään tuli D'Arnot yllään joitakin vaatekappaleita, jotka Clayton oli jättänyt majaan, kun ranskalaisen risteilijän upseerit olivat hankkineet hänelle soveliaamman puvun.
Page 123
Hän näki edessään eräät ihanat kasvot, ja lämpimien suudelmien muisto hyväili häntä, ja silloin häipyi entisen elämän houkutus.
Page 125
"Mutta se on hullutusta, rakas D'Arnot", väitti hän.
Page 127
" Tämä vastaus tuli niin hiljaa kuin kuiskaus.
Page 129
"Hän kutsui minua nimeltä ja näytti tuntevan Janen.
Page 132
KAHDEKSASKOLMATTA LUKU Loppu Heidän nähdessään Jane Porterin, kuului helpotuksen ja riemun huudahduksia kaikkien huulilta ja kun Tarzanin auto pysähtyi toisen viereen, kaappasi professori Porter tyttärensä syliinsä.