The Chessmen of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 67

of following their leader to the ship's deck. Should they
reach it in any numbers he would be lost. There was but a single hope.
Leaping for the altitude control Gahan pulled it wide. Simultaneously
three banths leaped for the deck. The craft rose swiftly. Gahan felt
the impact of a body against the keel, followed by the soft thuds of
the great bodies as they struck the ground beneath. His act had not
been an instant too soon. And now the leader had gained the deck and
stood at the stern with glaring eyes and snarling jaws. Gahan drew his
sword. The beast, possibly disconcerted by the novelty of its position,
did not charge. Instead it crept slowly toward its intended prey. The
craft was rising and Gahan placed a foot upon the control and stopped
the ascent. He did not wish to chance rising to some higher air current
that would bear him away. Already the craft was moving slowly toward
the tower, carried thither by the impetus of the banth's heavy body
leaping upon it from astern.

The man watched the slow approach of the monster, the slavering jowls,
the malignant expression of the devilish face. The creature, finding
the deck stable, appeared to be gaining confidence, and then the man
leaped suddenly to one side of the deck and the tiny flier heeled as
suddenly in response. The banth slipped and clutched frantically at the
deck. Gahan leaped in with his naked sword; the great beast caught
itself and reared upon its hind legs to reach forth and seize this
presumptuous mortal that dared question its right to the flesh it
craved; and then the man sprang to the opposite side of the deck. The
banth toppled sideways at the same instant that it attempted to spring;
a raking talon passed close to Gahan's head at the moment that his
sword lunged through the savage heart, and as the warrior wrenched his
blade from the carcass it slipped silently over the side of the ship.

A glance below showed that the vessel was drifting in the direction of
the tower to which Gahan had seen the prisoner led. In another moment
or two it would be directly over it. The man sprang to the control and
let the craft drop quickly toward the ground where followed the banths,
still hot for their prey. To land outside the enclosure spelled certain
death, while inside he could see many forms huddled upon the ground as
in sleep. The ship floated now but a few feet above the wall of the
enclosure. There was

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 3
"Ihan murhatöitä he aikovat, herra, muistakaa minun sanoneeni.
Page 6
Yhtä sydämettömästi he suoriutuivat omista haavoittuneistaan ja niiden kolmen merimiehen ruumiista, joiden laupias kaitselmus oli sallinut äkkiä kuolla päällystön luodeista.
Page 14
NELJÄS LUKU Apinat Metsässä jonkun matkan päässä rannikolta riehui vanha Kertshak, apinakuningas, kansansa kesken vihan vimmassa.
Page 15
Ainoastaan vanha Tantor, norsu, ei pelännyt häntä -- ja hän oli myös ainoa, jota Kertshak pelkäsi.
Page 20
Hänen edessään oli pikku järven vesi, takana varma julma kuolema -- terävien kynsien ja hampaiden raadellessa.
Page 22
Leikkiessään Tarzan heitti kerran köytensä pakenevan toverin jälkeen, pitäen itse kiinni toisesta päästä.
Page 28
hän lukemattomia kertoja tarkastanut hauskaa kuva-aapista kannesta kanteen.
Page 34
Sabor käyskenteli edestakaisin puun juurella kolme tuntia.
Page 36
Hän kiiruhti eteenpäin keihäs valmiina heittoon.
Page 38
Tappamisen himo hehkui hurjana hänen villissä rinnassaan, mutta oppimisen halu oli sitäkin suurempi.
Page 39
Musta soturi raivostui, mutta enemmän hän pelkäsi.
Page 48
Eikä siinä kaikki.
Page 72
Porter.
Page 75
"Se eksyttäisi ketä tahansa, joka rupeaisi täällä kaivelemaan", selitti hän.
Page 78
Kirjeessä kerrotusta tapauksesta oli jo kulunut monta vuotta, ja sen kirjoittajasta oli tullut jonkin espanjalaisen pikkukaupungin kunnioitettu kansalainen; mutta kullanhimo oli silti hänessä niin väkevä, että hän pani kaikki alttiiksi, saadakseen ilmoittaa pojallensa, kuinka he molemmat pääsisivät tarumaisten rikkauksien omistajiksi.
Page 89
Kymmenkunta kuollutta ja kuolemaisillaan olevaa ihmistä virui sekaisin pahasti kallistuneella kannella.
Page 104
Ainoana puolusteluna voisi minulla olla se, että hermoni eivät liene kunnossa, mutta sekään ei ole mikään syy.
Page 120
.
Page 127
Jane Porter ei ollut vielä naimisissa, kun hän isänsä ja Esmeraldan kanssa matkusti pienelle maatilalleen Wisconsiniin, ja kun hän junan lähtiessä kylmästi hyvästeli Robert Canleria, lupasi tämä viikon tai parin kuluttua saapua heidän luokseen.
Page 135
Hän ei siis ollut häntä rakastanutkaan.