The Chessmen of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 36

head
toppled from the body to the ground. The body stood dully for a moment
and then slowly started to wander aimlessly about until one of the
others seized it by the arm.

One of the two heads crawling about on the ground now approached. "This
rykor belongs to Moak," it said. "I am a Moak. I will take it," and
without further discussion it commenced to crawl up the front of the
headless body, using its six short, spiderlike legs and two stout
chelae which grew just in front of its legs and strongly resembled
those of an Earthly lobster, except that they were both of the same
size. The body in the meantime stood in passive indifference, its arms
hanging idly at its sides. The head climbed to the shoulders and
settled itself inside the leather collar that now hid its chelae and
legs. Almost immediately the body gave evidence of intelligent
animation. It raised its hands and adjusted the collar more
comfortably, it took the head between its palms and settled it in place
and when it moved around it did not wander aimlessly, but instead its
steps were firm and to some purpose.

The girl watched all these things in growing wonder, and presently, no
other of the Moaks seeming inclined to dispute the right of the Luud to
her, she was led off by her captor toward the nearest tower. Several
accompanied them, including one who carried the loose head under his
arm. The head that was being carried conversed with the head upon the
shoulders of the thing that carried it. Tara of Helium shivered. It was
horrible! All that she had seen of these frightful creatures was
horrible. And to be a prisoner, wholly in their power. Shadow of her
first ancestor! What had she done to deserve so cruel a fate?

At the wall enclosing the tower they paused while one opened the gate
and then they passed within the enclosure, which, to the girl's horror,
she found filled with headless bodies. The creature who carried the
bodiless head now set its burden upon the ground and the latter
immediately crawled toward one of the bodies that was lying near by.
Some wandered stupidly to and fro, but this one lay still. It was a
female. The head crawled to it and made its way to the shoulders where
it settled itself. At once the body sprang lightly erect. Another of
those who had accompanied them from the fields approached with the
harness and collar that had been taken from the dead body that the head
had formerly topped.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 2
Kapteenin tulipunaiset kasvot kävivät nyt äkkiä kalpeiksi, sillä tämä oli kapina, joita hän oli villin, myrskyisen elämänsä aikana kokenut ja kukistanut ennenkin.
Page 4
Minä olen tämän laivan kapteeni, ja tästä hetkestä pysytte erossa minun asioistani.
Page 20
Häntä ei enää viuhunut edestakaisin, vaan lepäsi suorana leijonan takana.
Page 25
iskuja kämmenellään ja repi valtavilla torahampaillaan lihaa pojan kaulasta ja rinnasta.
Page 31
Jäntevä käsi tarttui Tublatin karvaiseen kurkkuun, ja toinen työnsi kymmenisen kertaa terävän metsästyspuukon leveään rintaan.
Page 36
He ajoivat häntä takaa samoten puita pitkin hyvän aikaa, mutta vihdoin he toinen toisensa jälkeen jättivät ajonsa ja palasivat murhenäytelmän paikalle.
Page 41
Tästä melkein umpinaisesta lehtimajasta hän kurkisteli kylää kohti, uteliaana odotellen uusia ihmeitä.
Page 43
Tarzan tutki näitä löytöjään kauan aikaa.
Page 44
Tarzan alkoi halveksia omaa rotuaan.
Page 53
Kaunis pää ylväästi pystyssä, kirkkaiden silmien loistaessa älykkyydestä, hän olisi hyvin voinut edustaa jonkin hänen ikimetsässään muinoin asuneen villin ja sotaisen kansan puolijumalaa.
Page 54
Kolmisin he sitten olivat kiirehtineet kylää kohti, minkä vain jalat kantoivat.
Page 74
.
Page 80
He olivat aikoneet surmata meidätkin, mutta heidän johtajansa, King nimeltään, ei sallinut sitä, ja sitten purjehdittiin pitkin rannikkoa etelään.
Page 97
Kun vihdoin kaikki oli kunnossa, niin että voitiin kestää petojen ja villi-ihmisten hyökkäyksiä, sijoitti luutnantti Charpentier vartijoita pikku leirin ympärille, ja väsyneet ja nälkäiset miehet heittäytyivät maahan nukkumaan.
Page 98
Melkein tajuttomana tuskasta ja uupumuksesta D'Arnot katseli puoleksi suljettujen silmäluomiensa alta villiä näytelmää, joka hänestä tuntui kauhealta painajaiselta tai houreelta, josta hän pian heräisi.
Page 101
Hänen täytyy kuulua niihin heimoihin, jotka ahdistavat meitä, tai joihinkin muihin samankaltaisiin -- voipa hän olla ihmissyöjäkin.
Page 115
Jos tunnette hänet ja osaatte puhua hänen kieltään, niin kiittäkää häntä puolestani ja sanokaa, että odotin seitsemän päivää hänen paluutaan.
Page 118
" D'Arnot nauroi.
Page 120
"Hän luulee meitä vihamiehiksi.
Page 137
".