The Chessmen of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 27

was heavy with ripe fruit. Never, thought Tara of
Helium, had aught so delicious impinged upon her palate, and yet it was
naught else than the almost tasteless usa, which is considered to be
palatable only after having been cooked and highly spiced. It grows
easily with little irrigation and the trees bear abundantly. The fruit,
which ranks high in food value, is one of the staple foods of the less
well-to-do, and because of its cheapness and nutritive value forms one
of the principal rations of both armies and navies upon Barsoom, a use
which has won for it a Martian sobriquet which, freely translated into
English, would be, The Fighting Potato. The girl was wise enough to eat
but sparingly, but she filled her pocket-pouch with the fruit before
she continued upon her way.

Two towers she passed before she came at last to the stream, and here
again was she temperate, drinking but little and that very slowly,
contenting herself with rinsing her mouth frequently and bathing her
face, her hands, and her feet; and even though the night was cold, as
Martian nights are, the sensation of refreshment more than compensated
for the physical discomfort of the low temperature. Replacing her
sandals she sought among the growing track near the stream for whatever
edible berries or tubers might be planted there, and found a couple of
varieties that could be eaten raw. With these she replaced some of the
usa in her pocket-pouch, not only to insure a variety but because she
found them more palatable. Occasionally she returned to the stream to
drink, but each time moderately. Always were her eyes and ears alert
for the first signs of danger, but she had neither seen nor heard aught
to disturb her. And presently the time approached when she felt she
must return to her flier lest she be caught in the revealing light of
low swinging Thuria. She dreaded leaving the water for she knew that
she must become very thirsty before she could hope to come again to the
stream. If she only had some little receptacle in which to carry water,
even a small amount would tide her over until the following night; but
she had nothing and so she must content herself as best she could with
the juices of the fruit and tubers she had gathered.

After a last drink at the stream, the longest and deepest she had
allowed herself, she rose to retrace her steps toward the hills; but
even as she did so she became suddenly tense with apprehension. What
was that? She could

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 9
" "Monsieur Tarzan.
Page 13
Toiset sieppasivat tuoleja, sillä välin kun lyijypäisellä kepillä varustettu kohotti sen korkealle ilmaan voimakkaaseen sivallukseen, joka olisi murskannut Tarzanin pääkallon, jos se olisi siihen osunut.
Page 16
"Miksi ne viekoittelivat minut sinne? Oliko niiden nälkä?" D'Arnot teeskenteli kauhun pöyristystä, mutta naurahti tälle omituiselle vihjaukselle.
Page 18
"Valitan erehdystäni", virkkoi hän koruttomasti.
Page 20
-- Edellinen syy on, että Nikolas Rokoff on minun veljeni.
Page 33
Hän tapasi Gernoisin, jonka hän havaitsi vähäsanaiseksi, nähtävästi huonosta ruuansulatuksesta kärsiväksi, noin nelikymmenvuotiaaksi mieheksi ja joka seurusteli toveriensa kanssa vähän tai ei ollenkaan.
Page 36
Ennenkuin ne huomaavat, että te ette enää ole pihassa, ehditte turvallisesti hotelliin.
Page 44
Tällä kertaa hän aikoo purjehtia Afrikan ympäri.
Page 49
Tuskin oli hän ehtinyt joenuomaan, kun ensimmäinen valkoviitta ilmestyi laaksoon vastakkaiselta puolelta.
Page 60
Porter edestakaisin, alati uskollisen sihteerinsä, herra Samuel T.
Page 69
Jatkakaamme entiseen tapaan -- sitten voin katsella teitä jonkun aikaa toiselta näkökannalta.
Page 76
Silloin leijona vasta karjui.
Page 79
Tämä miete toi Rokoffin hänen mieleensä.
Page 85
Anna minun mennä yksinäni puiden kautta, jotta voin katsella heitä ylhäältä ja nähdä, kuinka monta siellä lienee ja mitä hyökkäysmahdollisuuksia meillä on.
Page 87
Jo kauan ennen heidän sinne pääsemistänsä oli heitä opastanut loimuava nuotio, jonka alkuasukkaat olivat sytyttäneet nopeasti kyhätyn tilapäisen leirinsä keskelle sekä lämmitelläkseen että pitääkseen metsässä mahdollisesti liikuskelevia leijonia loitolla.
Page 107
Kaikilla ilmeillä osoittaen melkoista uteliaisuutta hän tarkasti tätä kiireestä kantapäähän.
Page 126
Vihdoin hän alkoi inhota itseänsä senvuoksi, että salli oman itsekkään surunsa ja kateutensa olla Jane Porterin ja turvallisuuden välillä.
Page 127
Hän tapasi herra Thuranin aivan järjissään, sillä kuume oli jättänyt hänet ihmeellisen nopeasti, mikä on yksi sen omituisuuksia.
Page 132
Mutta siihen hänen täytyi pysähtyä.
Page 138
Tahdon elää siihen asti, että löydän ja surmaan sen pedon!" Mutta lyhyen ponnistuksen jälkeen hän oli entistä heikompi ja vaipui jälleen mätäneville ruohoille, jotka vanhan päällystakin kera olivat olleet Jane Porterin vuoteena.