The Chessmen of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 191

the palace he had gained control of himself. He
walked with chin high and something of a swagger. To the banquet hall
he went, knowing that his chiefs awaited him there and as he entered
they arose and upon the faces of many were incredulity and amaze, for
they had not thought to see O-Tar the jeddak again after what the spies
had told them of the horrid sounds issuing from the chamber of O-Mai.
Thankful was O-Tar that he had gone alone to that chamber of fright,
for now no one could deny the tale that he should tell.

E-Thas rushed forward to greet him, for E-Thas had seen black looks
directed toward him as the tals slipped by and his benefactor failed to
return.

"O brave and glorious jeddak!" cried the major-domo. "We rejoice at
your safe return and beg of you the story of your adventure."

"It was naught," exclaimed O-Tar. "I searched the chambers carefully
and waited in hiding for the return of the slave, Turan, if he were
temporarily away; but he came not. He is not there and I doubt if he
ever goes there. Few men would choose to remain long in such a dismal
place."

"You were not attacked?" asked E-Thas. "You heard no screams, nor
moans?"

"I heard hideous noises and saw phantom figures; but they fled before
me so that never could I lay hold of one, and I looked upon the face of
O-Mai and I am not mad. I even rested in the chamber beside his corpse."

In a far corner of the room a bent and wrinkled old man hid a smile
behind a golden goblet of strong brew.

"Come! Let us drink!" cried O-Tar and reached for the dagger, the
pommel of which he was accustomed to use to strike the gong which
summoned slaves, but the dagger was not in its scabbard. O-Tar was
puzzled. He knew that it had been there just before he entered the
chamber of O-Mai, for he had carefully felt of all his weapons to make
sure that none was missing. He seized instead a table utensil and
struck the gong, and when the slaves came bade them bring the strongest
brew for O-Tar and his chiefs. Before the dawn broke many were the
expressions of admiration bellowed from drunken lips--admiration for
the courage of their jeddak; but some there were who still looked glum.

* * * * *

Came at last the day that

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 15
Kadulle jäänyt konstaapeli vannoi, ettei kukaan ollut hypännyt ikkunasta eikä lähtenyt rakennuksesta sillä välin kun toiset olivat käyneet sisällä.
Page 18
Hän kiinnitti vähän tai ei mitään huomiota siihen, mitä näyttämöllä tapahtui.
Page 24
Joku on tehnyt teistä pilaa, Jean", ja Olga nauroi.
Page 25
Hyvin hiljaa hän astui varpaillaan portaita ylös ja käytävää pitkin vaimonsa yksityishuoneen ovelle.
Page 35
Ensiksi minä lupasin vietellä teidät heidän luokseen, mutta te olette ollut hyvä, enkä minä voi sitä tehdä.
Page 40
"Siitä ei epäilystä", vastasi apinamies.
Page 41
Heidät oli saarrettu.
Page 46
"Me lähdemme Djelfaa kohti huomenaamulla.
Page 50
Mitkään muut ihmiskorvat kuin apinamiehen eivät olisi sitä keksineet.
Page 56
Jos tuo toveri olisi ollut mies, tuumi hän, niin hän ei olisi epäröinyt, sillä silloin hän olisi saanut mieluisensa kumppanin, jonka seurassa olisi voinut ratsastaa ja metsästää mielensä mukaan; mutta näin ollen heitä olisivat rajoittaneet sovinnaiset tavat, joita erämaan villit paimentolaiset noudattavat vielä ankarammin kuin niiden sivistyneemmät serkut.
Page 60
Neiti Porterin takana häilähteli äidillinen Esmeralda.
Page 63
Auringonlaskun jälkeen he.
Page 73
Sitten hän etsi muita veneitä, mutta silmänkantamiin hän ei voinut eroittaa mitään, joka olisi katkaissut vesiaavikon kamalan yksitoikkoisuuden.
Page 85
Tarzan puhui.
Page 95
Hän loikkasi kiiltävistä mustista ruumiista välähtävän piirin keskelle, karjui ja heilutti raskasta keihästään yhtä hillittömän huumaantuneena kuin hänen metsäläistoverinsa.
Page 100
Hän ei rohjennut avata kättänsä.
Page 101
"Minä olen tulossa", kuiskasi venäläinen.
Page 122
Olet ollut jalo, uhrautuva ja urhea.
Page 129
.
Page 135
"En voi sitä vieläkään uskoa", mutisi hän.