The Chessmen of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 182

hateful slave, Turan; may the curse of Issus be upon
him!"

"My jeddak, what shall we do?" begged E-Thas. "Cursing the slave will
not solve your problems."

"But the great feast and the marriage is but three days off," pleaded
O-Tar. "It shall be a great gala occasion. The warriors and the chiefs
all know that--it is the custom. Upon that day gifts and honors shall
be bestowed. Tell me, who are most bitter against me? I will send you
among them and let it be known that I am planning rewards for their
past services to the throne. We will make jeds of chiefs and chiefs of
warriors, and grant them palaces and slaves. Eh, E-Thas?"

The other shook his head. "It will not do, O-Tar. They will have
nothing of your gifts or honors. I have heard them say as much."

"What do they want?" demanded O-Tar.

"They want a jeddak as brave as the bravest," replied E-Thas, though
his knees shook as he said it.

"They think I am a coward?" cried the jeddak.

"They say you are afraid to go to the apartments of O-mai the Cruel."

For a long time O-Tar sat, his head sunk upon his breast, staring
blankly at the floor.

"Tell them," he said at last in a hollow voice that sounded not at all
like the voice of a great jeddak; "tell them that I will go to the
chambers of O-Mai and search for Turan the slave."



CHAPTER XXI

A RISK FOR LOVE

"Ey, ey, he is a craven and he called me 'doddering fool'!" The speaker
was I-Gos and he addressed a knot of chieftains in one of the chambers
of the palace of O-Tar, Jeddak of Manator: "If A-Kor was alive there
were a jeddak for us!"

"Who says that A-Kor is dead?" demanded one of the chiefs.

"Where is he then?" asked I-Gos. "Have not others disappeared whom
O-Tar thought too well beloved for men so near the throne as they?"

The chief shook his head. "And I thought that, or knew it, rather; I'd
join U-Thor at The Gate of Enemies."

"S-s-st," cautioned one; "here comes the licker of feet," and all eyes
were turned upon the approaching E-Thas.

"Kaor, friends!" he exclaimed as he stopped among them, but his
friendly greeting elicited naught but a few surly nods. "Have you heard
the news?" he continued, unabashed by treatment to which he was
becoming accustomed.

"What--has O-Tar seen an ulsio and fainted?" demanded I-Gos with broad
sarcasm.

"Men have died for less than that, ancient one," E-Thas reminded him.

"I am safe," retorted I-Gos, "for I am not a

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 8
Pieniin veneisiin lastattiin myös suolattua lihaa, laivakorppuja, vähän perunoita, papuja, tulitikkuja, keittoastioita, työkalulaatikko ja muutamia vanhoja purjeita.
Page 13
Kun Clayton hätäisesti tarkastaessaan vaimoansa ei huomannut hänessä mitään loukkaantumisen merkkejä, päätti hän siitä, että peto oli kuollut samalla hetkellä kun se oli karannut Alicen kimppuun.
Page 21
Niinpä olikin muutaman sekunnin päästä hänen nenänsä vedenpinnan yläpuolella, ja hän huomasi voivansa pitää sitä yhä ylhäällä jatkamalla sätkyttelyä ja lisäksi etenevänsäkin vettä myöten.
Page 25
Jonkun matkan päässä metsässä oli heimo kuullut gorillan hirveitä ulvahduksia, ja Kertshak oli, kuten tapa vaati, kutsunut väkensä koolle, jotta voisi nähdä, olivatko kaikki tallella ja järjestääkseen heidät yhteistä vihollista vastaan, sillä tämä gorilla oli ehkä vain yksi monista.
Page 26
Niinpä hän varhain eräänä aamuna lähti yksinään retkelle.
Page 31
Kun ruumis lojui hengetönnä maassa, laski Tarzan toisen jalkansa niskalle, kohotti silmänsä täysikuuhun, keikautti nuorta päätänsä uhmaavasti taaksepäin ja päästi ilmoille heimonsa villin ja peloittavan sotahuudon.
Page 35
Heidän keltaiset hampaansa oli viilattu teräväkärkisiksi, ja paksut lerppahuulet yhä lisäsivät heidän ulkonäkönsä eläimellisyyttä.
Page 38
Mutta olkoon sen laita kuinka tahansa.
Page 42
He olivat varmasti jo lähellä.
Page 43
Niinpä hän käänsi selkänsä Mbongan kylälle ja hävisi metsän tiheän verhon peittoon.
Page 62
Kun englantilaiselle vihdoin selvisi, että hän oli vanki, ei hänellä ollut muuta valittavana kuin totella käskijäänsä, ja niin he vaelsivat verkalleen halki viidakon, jossa musta yö kääri heidät vaippaansa, pehmeiden käpälien salavihkainen hiiviskely sekaantui oksien ritinään ja lukemattomat villit huudot tuntuivat tulevan lähemmäksi.
Page 67
Ja nyt rikotte erittäin epähienolla tavalla kohteliaisuuden alkeita vastaan, kun keskellä oppinutta esitystänne kiinnitätte huomiota pelkkään nelijalkaiseen Felis-suvun jäseneen.
Page 75
.
Page 84
Koko loppupäivän he haeskelivat viidakossa, mutta kun tuli pimeä, oli heidän pakko toivottomina luopua yrityksestä, sillä eiväthän he edes tietäneet suuntaa, minne päin peto oli vienyt Jane Porterin.
Page 93
Äkkiä hän sieppasi nuolikotelon olaltaan, purki siitä nuolet maahan ja veti sen pohjalta esiin litteän esineen, joka oli kiedottu moniin pehmeihin lehtiin ja sidottu kiinni ruohonkorsilla.
Page 99
Heikkona kärsimyksistä ja verenvuodosta D'Arnot olisi lysähtänyt maahan, jollei väkevä käsi olisi häntä pidellyt.
Page 125
"Ovatko nämä jäljet samanlaiset kuin minun tai herra Tarzanin, tai voiko yleensä sanoa näistä mitään?" Virkamies otti pöydältä voimakkaan suurennuslasin, tutki tarkoin kaikkia kolmea merkkiryhmää ja teki muistiinpanoja paperiliuskalle.
Page 126
"Miksi ei minulle mitään sanottu? Minä olisin mielelläni käynyt siellä ja pitänyt huolta, ettei mitään olisi puuttunut.
Page 135
Sellaisesta aviomiehestä hänen sopisi ylpeillä.
Page 137
"Äitini oli apina eikä hän tietenkään voinut minulle paljoa kertoa Kuka oli isäni, sitä en ole koskaan saanut tietää.