The Chessmen of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 147

and sweet a trumpet spoke across The Fields of Jetan. From The
High Tower its cool voice floated across the city of Manator and above
the babel of human discords rising from the crowded mass that filled
the seats of the stadium below. It called the players for the first
game, and simultaneously there fluttered to the peaks of a thousand
staffs on tower and battlement and the great wall of the stadium the
rich, gay pennons of the fighting chiefs of Manator. Thus was marked
the opening of The Jeddak's Games, the most important of the year and
second only to the Grand Decennial Games.

Gahan of Gathol watched every play with eagle eye. The match was an
unimportant one, being but to settle some petty dispute between two
chiefs, and was played with professional jetan players for points only.
No one was killed and there was but little blood spilled. It lasted
about an hour and was terminated by the chief of the losing side
deliberately permitting himself to be out-pointed, that the game might
be called a draw.

Again the trumpet sounded, this time announcing the second and last
game of the afternoon. While this was not considered an important
match, those being reserved for the fourth and fifth days of the games,
it promised to afford sufficient excitement since it was a game to the
death. The vital difference between the game played with living men and
that in which inanimate pieces are used, lies in the fact that while in
the latter the mere placing of a piece upon a square occupied by an
opponent piece terminates the move, in the former the two pieces thus
brought together engage in a duel for possession of the square.
Therefore there enters into the former game not only the strategy of
jetan but the personal prowess and bravery of each individual piece, so
that a knowledge not only of one's own men but of each player upon the
opposing side is of vast value to a chief.

In this respect was Gahan handicapped, though the loyalty of his
players did much to offset his ignorance of them, since they aided him
in arranging the board to the best advantage and told him honestly the
faults and virtues of each. One fought best in a losing game; another
was too slow; another too impetuous; this one had fire and a heart of
steel, but lacked endurance. Of the opponents, though, they knew little
or nothing, and now as the two sides took their places upon the black
and orange squares of the great jetan

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 4
Hän avasi sen ja luki: 'Herra Tarzan.
Page 23
Jos hän menisi sinne, viipyisi hän kotoa poissa yli puoliyön.
Page 29
Tyytyväinen hymyily miedonsi hänen ankaria piirteitään, kun hän ajatteli sitä päivien päivää, jolloin oli ollut aarniometsän syvyydessä kahdenkesken Jane Porterin kanssa.
Page 34
Hänen lähdettyään meni apinamies Abdulin kera vielä samoilemaan Sidi Aissan kaduille, ja hänen huomionsa kiintyi pian erään maurilaiskahvilan avoimesta ovesta kuuluvaan hurjaan humuun ja meluun.
Page 41
Mutta kauan hänen ei tarvinnut olla epätietoinen, sillä kaikilta suunnilta kuului nyt uuden hyökkäyksen melske.
Page 44
Palasin toispäivänä Pariisiin, ja eilen tapasin Couden kreivin ja kreivittären kilpa-ajoissa.
Page 46
Hän tyytyi siihen huomioon ja muutti nopeasti puheenaihetta.
Page 65
Ja silmät, jotka olivat vaanineet hänen jokaista liikettään siitä asti kun hän Algerissa astui laivaan, tiesivät, että se oli hänen tapansa.
Page 67
.
Page 69
Hän oli kovin pahoillaan, että oli ollut niin hätäinen, mutta hän oli muka rakastanut häntä niin kauan aikaa ja niin hartaasti, että arveli jokaisen voivan sen huomata.
Page 84
Mutta eläin ei ollut ottanut lukuun sitä salamannopeutta, jolla nuo teräksiset lihakset saattoivat pingoittua niin ihmeellisen ripeään toimintaan, että se olisi pettänyt tarkemmatkin silmät kuin Tantorin.
Page 86
Ennenkuin he olivat ehtineet aukeaman puoliväliin, avasivat arabialaiset murhaavan tulen paaluaidan takaa.
Page 93
"Ette tiedä sitä muusta", vastasi Tarzan, "kuin siitä, että olemme luvanneet olla tekemättä teille pahaa, jos palautatte meille norsunluumme.
Page 97
" Hitaasti selvisi miehen sanojen tarkoitus Claytonin tajunnassa.
Page 100
"Minä tulen, herra Thuran", kiirehti hän vastaamaan.
Page 119
Puolentoista kilometrin päässä näkyi Oparin raunioittunut kaupunki kupukattoineen ja harjatorneineen troopillisen kuun pehmeässä valossa.
Page 125
"Mitä sinä nyt meidän keskuudestamme etsit?" kysyi Karnath.
Page 128
Niinpä hän varasti Claytonin keihään ja lähti matkalleen.
Page 135
Häntä puistatti hiukan, sillä hän luuli, että tämä oli joko kuolema tai että veitsi oli tunkeutunut hänen rintaansa ja hän nyt oli kuolonhoureissa.
Page 140
Nämä olivat menneet aikaisin aamupuolella etsimään tuoretta ruokaa eivätkä olleet vielä palanneet.