The Chessmen of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 146

it possible that should we win this game we may
even win your freedom!"

They leaped to their feet and crowded around him with many questions.

"It may not be spoken of aloud," he said; "but Floran and Val Dor know
and they assure me that you may all be trusted. Listen! What I would
tell you places my life in your hands, but you must know that every man
will realize that he is fighting today the greatest battle of his
life--for the honor and the freedom of Barsoom's most wondrous princess
and for his own freedom as well--for the chance to return each to his
own country and to the woman who awaits him there.

"First, then, is my secret. I am not of Manator. Like yourselves I am a
slave, though for the moment disguised as a Manatorian from Manataj. My
country and my identity must remain undisclosed for reasons that have
no bearing upon our game today. I, then, am one of you. I fight for the
same things that you will fight for.

"And now for that which I have but just learned. U-Thor, the great jed
of Manatos, quarreled with O-Tar in the palace the day before yesterday
and their warriors set upon one another. U-Thor was driven as far as
The Gate of Enemies, where he now lies encamped. At any moment the
fight may be renewed; but it is thought that U-Thor has sent to Manatos
for reinforcements. Now, men of Gathol, here is the thing that
interests you. U-Thor has recently taken to wife the Princess Haja of
Gathol, who was slave to O-Tar and whose son, A-Kor, was dwar of The
Towers of Jetan. Haja's heart is filled with loyalty for Gathol and
compassion for her sons who are here enslaved, and this latter
sentiment she has to some extent transmitted to U-Thor. Aid me,
therefore, in freeing the Princess Tara of Helium and I believe that I
can aid you and her and myself to escape the city. Bend close your
ears, slaves of O-Tar, that no cruel enemy may hear my words," and
Gahan of Gathol whispered in low tones the daring plan he had
conceived. "And now," he demanded, when he had finished, "let him who
does not dare speak now." None replied. "Is there none?"

"And it would not betray you should I cast my sword at thy feet, it had
been done ere this," said one in low tones pregnant with suppressed
feeling.

"And I!" "And I!" "And I!" chorused the others in vibrant whispers.



CHAPTER XVII

A PLAY TO THE DEATH

Clear

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 12
" Mutta hän tiesi, että nyt oli tulossa kauhea kuolema, ja sen käsitti lady Alicekin.
Page 19
Heidän kumartuessaan vettä kohden kuvastuivat.
Page 29
Valon lisääntyessä kävivät lyönnit yhä tiheämmiksi ja voimakkaammiksi, kunnes lopulta villit, rytmikkäät kumahdukset kajahtelivat kilometrien päähän aarniometsässä.
Page 36
Hän jännitti aseen, ja kohta lävisti myrkytetyn nuolen kärki suuren ihmisapinan sydämen.
Page 39
Hän oli varma, ettei nyt enää ollut pitkä matka kotiin, ja niin hän lähti rivakasti juoksemaan pitkin polkua.
Page 51
Hän aikoi hypätä Terkozin selkään, pysytellä siellä kynsin ja hampain ja iskeä häntä puukolla, kunnes henki lähtisi.
Page 56
Mitä arvelette, professori Porter?" lisäsi hän kääntyen vanhan miehen puoleen.
Page 59
Huudon kuullessaan Jane Porter kääntyi ja näki, mikä siihen oli syynä.
Page 65
-- Kun Jane Porter jälleen avasi silmänsä ja näki uhkaavan vaaran kaikessa hirveydessään, heitti hänen urhea nuori sydämensä viimeisenkin toivon, ja hän alkoi haparoida pudonnutta revolveria saadakseen tuskattoman lopun, ennenkuin julmat hampaat repelisivät hänen lihaansa.
Page 86
Siltä hän sitten löytää jäännöksen samasta itikasta, ja useinkin se on vain pikkuruinen kostea täplä.
Page 96
Neekeritär ehti majaansa ja läimäytti oven kiinni melkein samassa kun hänen nimeään oli huudettu.
Page 97
Kahdestakymmenestä oli neljä kaatunut, kymmenkunta oli haavoittunut ja luutnantti D'Arnot kadoksissa.
Page 99
D'Arnot aukaisi silmänsä.
Page 101
" Clayton näytti hämmästyvän.
Page 110
" "Totta.
Page 112
Minun kai pitäisi hävetä, kun myönnän sen, mutta totta se on".
Page 128
.
Page 130
" "Ihmeellistä se on, professori", sanoi Clayton miettivästi, "minussa on sama tunne.
Page 131
Hän hymyili.
Page 133
Puristus Canlerin kurkussa hölleni.