The Beasts of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 45

him by boat. He explained to Mugambi the thing that he
had in mind, and told Akut to follow the directions of the black.

"I will join you again in a few days," he said. "Now I go ahead to
learn what has become of the very bad white man whom I seek."

At the next halt Tarzan took to the shore, and was soon lost to the
view of his people.

The first few villages he came to were deserted, showing that news of
the coming of his pack had travelled rapidly; but toward evening he
came upon a distant cluster of thatched huts surrounded by a rude
palisade, within which were a couple of hundred natives.

The women were preparing the evening meal as Tarzan of the Apes poised
above them in the branches of a giant tree which overhung the palisade
at one point.

The ape-man was at a loss as to how he might enter into communication
with these people without either frightening them or arousing their
savage love of battle. He had no desire to fight now, for he was upon
a much more important mission than that of battling with every chance
tribe that he should happen to meet with.

At last he hit upon a plan, and after seeing that he was concealed from
the view of those below, he gave a few hoarse grunts in imitation of a
panther. All eyes immediately turned upward toward the foliage above.

It was growing dark, and they could not penetrate the leafy screen
which shielded the ape-man from their view. The moment that he had won
their attention he raised his voice to the shriller and more hideous
scream of the beast he personated, and then, scarce stirring a leaf in
his descent, dropped to the ground once again outside the palisade,
and, with the speed of a deer, ran quickly round to the village gate.

Here he beat upon the fibre-bound saplings of which the barrier was
constructed, shouting to the natives in their own tongue that he was a
friend who wished food and shelter for the night.

Tarzan knew well the nature of the black man. He was aware that the
grunting and screaming of Sheeta in the tree above them would set their
nerves on edge, and that his pounding upon their gate after dark would
still further add to their terror.

That they did not reply to his hail was no surprise, for natives are
fearful of any voice that comes out of the night from beyond their
palisades, attributing

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 5
Varmaankin joku ulkopuolelta sysäsi sitä.
Page 8
Sitten kun pääsen varmaan suojaan, pidän huolta siitä, että Englannin hallitus saa tietää olinpaikkanne.
Page 11
Öisin murisivat ja ärjyivät isot pedot heidän pienoisen majansa ympärillä, mutta ihminen voi niin tottua usein kuulemiinsa ääniin, että pian he eivät paljoakaan niistä välittäneet, vaan nukkuivat rauhallisesti.
Page 18
Kaala ei ollut kertaakaan laskeutunut maahan ottolapsensa kera, mutta nyt, kun Kertshak komensi häntä muiden mukaan eikä äänessä ollut jälkeäkään vimmasta, pudotteli hän itseään keveästi oksalta oksalle ja liittyi toisiin kotimatkaa varten.
Page 23
Vähään aikaan hän ei uskaltanut mennä sisään, mutta kun hänen silmänsä lopuksi tottuivat majan hämyyn, astui hän hitaasti ja varovasti kynnyksen yli.
Page 33
Jonkin isomman otuksen piti näyttää toteen hänen aseensa tehokkuus.
Page 34
Sen sijaan hän nyt keveästi keinui ohuemmalla oksalla, muutaman metrin päässä vankia ylempänä.
Page 52
"Ka-go-da?" toisti Tarzan.
Page 67
"Kuinka usein minun pitääkään kehoittaa teitä keskittämään älylliset kykynne, sillä vain keskittämällä voitte suunnata järjen korkeimmat voimat niihin tärkeihin tehtäviin, jotka luonnostaan lankeavat suurten henkien ratkaistavaksi.
Page 76
Tarzan liukui alas maahan ja alkoi tutkia kätköpaikkaa.
Page 79
Oh, kuinka minä inhoan sitä miestä! Kaikki koetimme kyllä katsella asiaa sen valoisalta puolelta, mutta herra.
Page 82
Niiden joukossa oli myös lyijykyniä.
Page 96
.
Page 107
D'Arnot aloitti heti, osoittaen läheisiä esineitä ja sanoi niiden nimet ranskaksi, sillä hän arveli olevan helpointa opettaa Tarzanille tätä kieltä, jota hän parhaiten osasi.
Page 109
Hän otti sen siis kuoresta ja luki.
Page 125
Varmana saa pitää, ettei koko maailmassa ole kahta ihmistä, joiden kaikkien sormenpäiden viivat olisivat samanlaiset.
Page 129
"Kuka se oli?" kysyi professori Porter.
Page 130
Olihan hän jo kerran koettanut, mutta epäonnistunut.
Page 132
"Pelkäättekö loukkaavanne minua?" "En tiedä, mitä vastaisin", lausui Jane Porter alakuloisesti.
Page 134
Asiantuntijat arvioitsivat aarteen mitä huolellisemmin, mutta jotta teillä ei olisi mitään epäilyksen syytä, osti D'Arnot sen itse ja säilyttää sitä siltä varalta, että mieluummin tahtoisitte aarteen kuin rahat.