Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 99

määrää tai muutoin tulette
'ensimmäiseksi' ilman arvonnan muodollisuutta", virkkoi herra Thuran
uhaten. "No, äänestäkäämme suunnitelmasta; minä puolestani sitä
kannatan. Entä te, Spider?"

"Minä myöskin", vastasi merimies.

"Se on enemmistön tahto", julisti herra Thuran, "ja vetäkäämme nyt
viivyttelemättä arpaa. Se on yhtä rehellistä jokaista kohtaan. Jotta
kolme meistä jäisi henkiin, täytyy yhden joukostamme kuolla ehkä
muutamaa tuntia aikaisemmin kuin muutoin."

Sitten hän alkoi valmistella kuoleman arvontaa, Jane Porterin
istuessa silmät avoinna ja kauhuissaan ajatellen tapausta, jonka
todistajaksi joutuisi. Herra Thuran levitti takkinsa veneen pohjalle
ja valitsi sitten rahakourallisesta kuusi frangin kappaletta.
Molemmat toiset kumartuivat lähelle häntä, kun hän tarkasti niitä.
Vihdoin hän ojensi ne kaikki Claytonille.

"Katselkaa niitä huolellisesti", sanoi hän. "Vanhin vuosiluku on
1875, ja senvuotisia on vain yksi."

Clayton ja merimies tarkastivat jokaisen rahan. Heistä ei ollut
havaittavissa pienintäkään muuta eroitusta kuin vuosiluvut. He
olivat aivan tyytyväisiä. Jos olisivat tienneet, että herra Thuranin
aikaisempi kokemus pelihuijarina oli kehittänyt hänen tuntoaistinsa
niin hienoksi, että hän melkein voi eroittaa kortit niitä vain
tunnustelemalla, olisi suunnitelma tuskin näyttänyt heistä niin
aivan vilpittömältä. Vuoden 1875 raha oli hiventä ohuempi kuin muut
kolikot, mutta ei Clayton eikä Spider olisi sitä havainnut ilman
pienoismittarin apua.

"Missä järjestyksessä me vedämme?" kysyi herra Thuran tietäen
vanhasta kokemuksesta, että useimmat aina mieluummin haluavat
viimeisen vedon arpajaisissa, joissa ainoana saavutuksena on jotakin
vastenmielistä; -- on aina mahdollisuus ja toivo, että joku muu
vetää sen ensiksi. Herra Thuranilla oli syynsä, miksi hän mieluummin
veti ensimmäiseksi, jos arvonta ehkä tekisi välttämättömäksi toisen
yrityksen takin alla.

Ja kun Spider valitsi viimeisen vedon, tarjoutui hän hyväntahtoisesti
ottamaan osalleen ensimmäisen mahdollisuuden. Hänen kätensä oli
takin alla vain hetken, mutta nuo nopeat, taitavat sormet olivat
koskettaneet jokaista rahaa, löytäneet ja hyljänneet turmiollisen
kolikon. Kun hän veti kätensä ulos, oli siinä vuonna 1888 lyöty
franginraha. Sitten veti Clayton. Jane Porter kumartui eteenpäin,
jännittynyt ja kauhistunut ilme kasvoillaan, kun sen miehen käsi,
jonka vaimoksi hän oli tuleva, hapuili takin alla. Vihdoin hän veti
sen ulos, franginraha kourassa. Vähään aikaan ei hän tohtinut katsoa,
mutta herra Thuran, joka oli kumartunut lähemmäksi, nähdäkseen
vuosiluvun, huudahti, että Clayton oli turvassa.

Jane Porter vaipui heikkona ja vavisten veneenlaitaa vasten. Hän
tunsi pahoinvointia ja huimausta. Ja ellei Spider nyt vetäisi vuoden
1875 rahaa, oli hänen nähtävä koko kamala toimitus uudestaan.

Merimies oli jo pistänyt kätensä takin alle. Isoja hikihelmiä
kihosi hänen otsalleen. Hän vapisi kuin vilutaudin kohtauksessa.
Ääneensä hän noitui, että oli valinnut viimeisen vedon, sillä nyt
hänen pelastusmahdollisuutensa olivat samassa suhteessa kuin kolme
yhteen, kun herra Thuranin sitävastoin oli ollut kuin viisi yhteen ja
Claytonin kuin neljä yhteen.

Venäläinen oli aivan kärsivällinen eikä kiirehtänyt miestä, sillä hän
tiesi, että hän itse oli aivan turvassa, esiintyipä turmankolikko
tällä kertaa tai ei. Kun merimies veti ulos kätensä ja katsahti siinä
olevaan rahaan, vaipui hän pyörtyneenä veneen pohjalle. Sekä Clayton
että

Last Page Next Page

Text Comparison with The Son of Tarzan

Page 12
But the best that he could do was to attempt to attract attention from below, and so, after many failures, he managed to work himself into a position in which he could tap the toe of his boot against the floor.
Page 17
He had the address, however, which the trainer had given his father, and two days later he found the opportunity to elude his new tutor--who had replaced the terrified Mr.
Page 20
Some of this money he invested in various strange purchases which he managed to smuggle into the house, undetected, when he returned late in the afternoon.
Page 26
The man was suddenly conscious that the boy was alone in the bed.
Page 28
Last evening he had been determined to start for home at the first opportunity, to beg the forgiveness of his parents for this.
Page 39
The tool they selected after a stay of several days in their camp outside the village was a tall, old headman of The Sheik's native contingent.
Page 65
The fierce jaws were wide distended to bury the yellow fangs deeply in the brown hide.
Page 75
The cat halted in mid air, missed the ape by but a hair's breadth, and with horrid snarlings rolled over upon its back, clutching and clawing in an effort to reach and dislodge the antagonist.
Page 105
Malbihn spoke to her in Arabic.
Page 113
Malbihn's boys were striking camp in preparation for a hasty departure.
Page 118
They blinked their eyes, shouldered one another about for more advantageous positions, scratched in the rotting vegetation upon the chance of unearthing a toothsome worm, or sat listlessly eyeing their king and the strange Mangani, who called himself thus but who more closely resembled the hated Tarmangani.
Page 119
"Yes, we are too few," echoed others.
Page 121
The Gomangani of the hill country are glad to pass us by in peace.
Page 141
"Good night," she said.
Page 149
There was another whispered word--was it a command?--and the lumbering beast wheeled into an awkward, yet silent shuffle, in the direction of Numa, the lion, and the stranger Tarmangani his rider had scented.
Page 157
The other he did not recognize though there was a familiarity about his carriage and figure that puzzled Korak.
Page 163
His spear and bow and arrows were cumbersome and he usually kept one or all of them hidden away in a private cache.
Page 181
There was no canoe and the crocodiles made it equivalent to suicide to enter the water in an attempt to swim across.
Page 185
and a few parting shots that were returned from the canoes the Arab called his men off and securing his prisoner set off toward the South.
Page 195
"I will bring the girl back to you here.