Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 98

vaipua
mereen, hän rupesi itsekseen nauraa hihittämään ja mutisemaan, mutta
ei kääntänyt hetkeksikään silmiään Claytonista.

Vielä sittenkin, kun oli tullut pilkkosen pimeä, saattoi Clayton
yhä tuntea noiden kauheiden silmien vaanivan häntä. Hän ei tohtinut
nukkua ja kuitenkin hän oli niin uupunut, että hänen täytyi
lakkaamatta taistella pysyäkseen tietoisena. Iäisyydeltä tuntuvan
kärsimyksen jälkeen hänen päänsä painui tuhdolle ja hän vaipui uneen.
Kuinka kauan hän oli tiedotonna, siitä hän ei ollut selvillä, mutta
hänet herätti kahmiva hiivintä, jonka hän kuuli aivan vierestään.
Kuu oli noussut, ja avatessaan silmänsä hän näki Wilsonin ryömivän
salavihkaa häntä kohti, suu avoinna ja turvonnut kieli riippumassa
suusta.

Tuo heikko melu oli herättänyt Jane Porterin samaan aikaan, ja
nähdessään tämän kamalan kuvaelman hän päästi kimeän hätähuudon ja
samassa hetkessä livahti merimies eteenpäin ja karkasi Claytonin
kimppuun. Kuin villipeto hän etsi hampaillaan aiotun saaliinsa
kurkkua, mutta heikkonakin oli Claytonilla vielä kylliksi voimia
pysyttääkseen mielipuolen erillään.

Jane Porterin kiljahduksesta heräsivät herra Thuran ja Spider.
Nähdessään neidon säikähdyksen syyn riensivät molemmat miehet
Claytonin avuksi, ja kolmisin onnistui heidän kukistaa Wilson ja
paiskata hänet veneen pohjalle. Muutaman minuutin hän virui siinä
äännellen ja nauraen ja sitten hän kamalasti ulvahti ja, ennenkuin
toverit ehtivät sitä estää, kompuroi jaloilleen ja hyppäsi mereen.

Vielä kauhean jännityksen tuottaman kiihtymyksen laukeamisen
jälkeenkin vapisivat heikot jälkeenjääneet ja jäivät nääntyneiksi.
Spider heltyi itkemään, Jane Porter rukoili, Clayton noitui hiljaa
itsekseen, herra Thuran seisoi pää käsien nojassa ja ajatteli.
Mietiskelynsä tuloksena hän teki seuraavana aamuna Spiderille ja
Claytonille näin kuuluvan ehdotuksen:

"Hyvät herrat", sanoi hän, "näette, mikä kohtalo meitä odottaa,
jollei meitä parin päivän kuluessa pelasteta. Ja että siitä on vähän
toiveita, todistaa se seikka, että näinä vuorokausina, jotka olemme
ulapalla ajelehtineet, emme ole nähneet mitään purjetta emmekä
ohuintakaan savuviirua taivaanrannalla.

"Olisi ehkä mahdollisuutta, jos meillä olisi ruokaa, mutta ruuatta
on varma tuho edessämme. Meillä on siis vain kaksi vaihtoehtoa ja
meidän on heti valittava. Joko täytyy kaikkien kuolla yhdessä parin
vuorokauden kuluessa tai on yksi uhrattava toisten hengenpitimeksi.
Tajuatteko selvästi tarkoitukseni?"

Jane Porter, joka oli kuullut nuo sanat, kauhistui. Jos ehdotuksen
olisi tehnyt oppimaton merimies-raukka, ehkä hän ei olisi niin
kummastunut; mutta että sen esitti mies, joka tahtoi käydä
sivistyneestä ja hienostuneesta, että sen teki herrasmies, sitä hän
tuskin saattoi uskoa.

"On sitten parempi, että kuolemme yhdessä", virkkoi Clayton.

"Enemmistön on päätettävä", vastasi herra Thuran. "Koska vain meistä
kolmesta yksi joutuu uhrattavaksi, niin me päätämme. Neiti Porteria
ei asia koske, sillä hänellä ei ole vaaraa."

"Kuinka tiedämme, kenen vuoro tulee ensimmäiseksi?" kysyi Spider.

"Se voidaan varsin hyvin ratkaista arvalla", vastasi herra Thuran.
"Minulla on joukko franginrahoja taskussani. Voimme valita niiden
joukosta jonkun määrätyn vuosiluvun, -- ken vetää sen kolikon
ensimmäiseksi vaatekappaleen alta, olkoon ensimmäinen."

"Minä en tahdo puuttua sellaiseen pirulliseen tuumaan", mutisi
Clayton; "vieläkin voidaan havaita maata tai laiva saattaa saapua
näköpiiriimme... ajoissa".

"Te teette niinkuin enemmistö

Last Page Next Page

Text Comparison with The Outlaw of Torn

Page 0
In the retelling of it, I have left out most of the history.
Page 18
The child was fascinated.
Page 20
Even this elicited no movement.
Page 21
When thou shalt be older, thou shalt go forth and kill them all for unless thou kill them, they will kill thee.
Page 40
all the rest than he, the peasants worshipped him as a deliverer from the lowborn murderers who had been wont to despoil the weak and lowly and on whose account the women of the huts and cottages had never been safe.
Page 49
And another thought which now filled his mind was the fact of his strange likeness to the Crown Prince of England.
Page 55
Again, forget not that thou be Leicester's daughter and Henry's niece; against both of whom the Outlaw of Torn openly swears his hatred and his vengeance.
Page 58
Less than half the journey had been accomplished.
Page 64
Quickly she sprang back from the old woman who, with a cry of anger and alarm, rushed upon her.
Page 69
Taking advantage of every cover, he approached to the very shadows of the great gate without being detected.
Page 70
Another went down less than ten seconds later, and then the girl's attention was called to the face of the horrified Baron; Peter of Colfax was moving--slowly and cautiously, he was creeping, from behind, toward the visored knight, and in his raised hand flashed a sharp dagger.
Page 72
They watched until the castle had burst into flames in a dozen places, the prisoners huddled.
Page 81
We may never meet again, for the Earl my father, is a mighty man, not easily turned from his decisions; therefore I shall say to you, Roger de Conde, what you forbid my saying.
Page 83
"Then promise me, that with the old man of Torn alone, thou wilt come hither when I bidst thee and meet Simon de Montfort, and abide by his decision should my surmises concerning thee be correct.
Page 97
His mind was a chaos of conflicting thoughts.
Page 100
What may we do now, Roger, without horses?" "Let us get out of this place, and as far away as possible under the cover of darkness, and I doubt not I may find a way to bring you to your father's castle," replied Norman of Torn.
Page 103
Following the corridors and vaults beneath the castle, they came to the stone stairway, and mounted to the passage which led to the false panel that had given the two fugitives egress.
Page 113
"And Horsan the Dane, Father.
Page 115
Though he had never formally espoused the cause of the barons, it now seemed a matter of little doubt but that, in any crisis, his grisly banner would be found on their side.
Page 119
The open forges of armorer and smithy smoked and hissed, and the din of hammer on anvil rose above the thousand lesser noises of the castle courts, the shouting of commands, the rattle of steel, the ringing of iron hoof on stone flags, as these artificers hastened, sweating and cursing, through the eleventh hour repairs to armor, lance and sword, or to reset a shoe upon a refractory, plunging beast.