Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 96

solahtaa mereen. Eikä niitä ollut missään vedenpinnalla
havaittavissa. Nyt seurasi vihaisia sanoja ja syytöksiä, minkä
vuoksi merimiehet olivat joutua tappeluun, mutta Claytonin onnistui
heidät tyynnyttää. Hetkistä myöhemmin kuitenkin herra Thuran
oli vähällä saada aikaan uuden mellakan häijysti huomauttamalla
kaikkien englantilaisten ja varsinkin englantilaisten, merimiesten
typeryydestä.

"Ka, ka, toverit", puhui eräs miehistä, nimeltään Tompkins, joka
ei ollut ottanut osaa riitaan, "ei tässä ränttää jankata ja
morkkailla. Jos kerran tuo Spider on sanonut että me jollakin hiton
tavalla pärjäämme kumminkin, niin mitä hyötyä on riitelemisestä?
Aterioitkaamme, sanon minä."

"Se ei ole tuhma tuuma", virkkoi herra Thuran ja kääntyen sitten
kolmanteen, Wilson-nimiseen merimieheen, lisäsi: "Siirtäkää yksi
noista läkkirasioista tänne peräpuolelle, hyvä mies."

"Noutakaa se itse", tiuskaisi Wilson. "Minä en tottele minkään...
muukalaisen käskyjä. Te ette o' vielä tän aluksen kapteeni."

Seurauksena oli, että Claytonin täytyi itse mennä noutamaan
läkkirasiaa, ja sitten syntyi taas vihaista sananvaihtoa, kun eräs
merimiehistä syytti Claytonia ja herra Thurania siitä, että yksissä
tuumin tahtoivat hallita muonavaroja saadakseen itse suurimman osan.

"Jonkun pitää ottaa päällikkyys veneessämme", sanoi nyt Jane Porter
aivan tyrmistyneenä inhoittavasta torailusta, joka heti alussa
ennusti väkinäistä tunnelmaa ehkä monipäiväisenkin yhdessäolon
aikana. "On kyllin kauheaa olla yksinään heikossa veneessä Atlantilla
ilman seurueemme jäsenten alituisen kahnauksen ja riitelemisen
tuottamaa lisäkurjuutta ja -vaaraa. Teidän miesten tulisi valita
päällikkö ja sitten totella hänen määräyksiään joka suhteessa. Täällä
on ankaran kurin, tarve suurempi kuin hyvin järjestetyssä laivassa."

Ennenkuin hän lausui nämä sanat oli hän toivonut, ettei hänen
laisinkaan tarvinnut puuttua tällaiseen toimenpiteeseen, sillä
hän uskoi että Clayton hyvin kykenisi suoriutumaan jokaisesta
tilanteesta; mutta hänen täytyi myöntää, että tämä ei ainakaan tähän
asti ollut osoittanut mitään erikoisempaa kykyä menestyksellisesti
hallita asemaa, kuin muutkaan, vaikka hän toki oli pidättynyt millään
tavoin lisäämästä ikävyyttä, vieläpä meni niinkin pitkälle, että
antoi rasian merimiehille, kun nämä vastustivat, että hän sen avaisi.

Tytön sanat tyynnyttivät miehet toistaiseksi, ja vihdoin päätettiin
jakaa molemmat vesinassakat ja kaikki neljä säilykelaatikkoa
kahteen osaan niin, että veneessä olevat kolme merimiestä saisivat
puolet käyttääkseen niinkuin hyväksi näkivät ja loput joutuisivat
peräpuolella istuville kolmelle matkustajalle.

Kun pieni seurue oli jaettu kahteen leiriin ja kumpikin niistä saanut
muonaosuutensa, alkoivat molemmat heti availla ja jaella laatikoita
ja vesiastioita. Ensinnä saivat merimiehet yhden "ruokarasian" auki,
ja heidän raivokkaat kirouksensa ja pettymyksensä saivat Claytonin
kysymään, mikä oli hätänä.

"Hätänä!" huusi Spider. "Hätänä! Olemme enemmän kuin hädässä --
kuoleman omat! Tämä... rasia sisältää hiiliöljyä!"

Kiireesti riuhtaisivat nyt Clayton ja herra Thuran rasian auki, vain
todetakseen sen kammoittavan seikan, että niissäkään ei ollut ruokaa,
vaan kivihiiliöljyä. Toinen toisensa perästä avattiin veneessä olevat
neljä rasiaa Ja kun niiden sisältö tuli tunnetuksi, tervehtivät
vihaiset ulvahdukset tätä julmaa tosiasiaa. Veneessä ei ollut
rahtuakaan ruokaa.

"Jumalan kiitos, että ne eivät olleet vesinassakoita", huudahti
Tomkins. "On helpompi pärjätä ruuatta kuin vedettä. Me voidaan syödä
kenkämme, jos tiukka tulee, mutta niitä emme voisi juoda."

Hänen

Last Page Next Page

Text Comparison with A Princess of Mars

Page 7
The view which their hurried routing disclosed filled me with apprehension and with rage.
Page 14
Five or six had already hatched and the grotesque caricatures which sat blinking in the sunlight were enough to cause me to doubt my sanity.
Page 20
The women varied in appearance but little from the men, except that their tusks were much larger in proportion to their height, in some instances curving nearly to their high-set ears.
Page 24
In response to her call I obtained my first sight of a new Martian wonder.
Page 25
This girl alone, among all the green Martians with whom I came in contact, disclosed characteristics of sympathy, kindliness, and affection; her ministrations to my bodily wants were unfailing, and her solicitous care saved me from much suffering and many hardships.
Page 66
"I presume it is the better part of wisdom that we bow to our fate with as good grace as possible, Dejah Thoris; but I hope, nevertheless, that I may be present the next time that any Martian, green, red, pink, or violet, has the temerity to even so much as frown on you, my princess.
Page 70
she was comfortable, and so I glanced into her chariot and rearranged her silks and furs.
Page 75
Another thing I saw, too, which almost lost my life for me then and there, for it took my mind for the fraction of an instant entirely from my antagonist; for, as Dejah Thoris struck the tiny mirror from her hand, Sarkoja, her face livid with hatred and baffled rage, whipped out her dagger and aimed a terrific blow at Dejah Thoris; and then Sola, our dear and faithful Sola, sprang between them; the last I saw was the great knife descending upon her shielding breast.
Page 77
The green Martians converse but little, and then usually in monosyllables, low and like the faint rumbling of distant thunder.
Page 87
" "Is there no other way we might reach Helium?" I asked.
Page 93
As I reached the floor Tal Hajus was speaking.
Page 100
"If at all?" roared Dak Kova.
Page 114
Along either side of these conduits, and extending their entire length, lie the cultivated districts.
Page 116
genuine sorrow that I put it off until just before we arrived at the city's gates; but then, finally, it became imperative that we separate.
Page 118
The shops were opening and the cafes filling with early morning patrons.
Page 122
My only duty was to guard the ruler and keep out of sight as much as possible.
Page 127
ask them in marriage; the other kind they fight for also, but never ask their hands.
Page 133
The weapon dropped from his grasp, and my fingers choked off his attempted cry for assistance.
Page 136
Ten thousand men had been engaged in that titanic struggle, and upon the field of battle lay three thousand dead.
Page 139
Seeing the favorable disposition of the warriors toward Tars Tarkas, as well as toward me, I grasped the opportunity to enlist them in my cause against Zodanga.