Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 95

ikäänkuin se olisi esitetty ihmiskunnan aamunsarastuksessa
lukemattomia ajanjaksoja sitten.

Kun kiihtymys kasvoi, hyppäsi apinamies pystyyn ja yhtyi hurjaan
juhlakarkeloon. Hän loikkasi kiiltävistä mustista ruumiista
välähtävän piirin keskelle, karjui ja heilutti raskasta keihästään
yhtä hillittömän huumaantuneena kuin hänen metsäläistoverinsa.
Hänen sivistyksensä viimeisetkin rippeet unohtuivat -- hän oli nyt
täydellisesti alkuasukas, joka nautti hänelle rakkaan elämän hurjasta
vapaudesta ja riemuitsi näiden villien neekerien vallitsemisesta.

Ah, jos Olga de Coude vain olisi hänet nähnyt, olisikohan hän
tuntenut sitä ennen moitteettomasti puettua, tyyntä nuorta miestä,
jonka säännöllisesti muodostuneet kasvot ja mallikelpoinen käytös oli
niin kiehtonut hänet vain jokunen kuukausi sitten? Entä Jane Porter
sitten! Olisikohan hän vielä rakastanut tätä villiä soturipäällikköä,
joka tanssi alastomana sivistymättömien alamaistensa joukossa? Ja
D'Arnot! Olisiko D'Arnot voinut uskoa, että tämä oli sama mies, jolle
hän oli hankkinut pääsyn puoleentusinaan Pariisin valiokerhoista?
Mitä olisivat hänen pääritoverinsa Englannin parlamentin ylähuoneessa
sanoneet, jos joku olisi osoittanut tätä barbaarisessa päähineessään
ja metallihelyissään tanssivaa nuorta jättiläistä ja sanonut:
"Tuossa, _mylords_, on John Clayton, loordi Greystoke"?

Ja näin Apinain Tarzan tuli todellakin ihmisten kuninkaaksi.
Hitaasti, mutta varmasti hän seurasi esivanhempainsa kehitystä.
Olihan hän alkanut ihan ensimmäiseltä asteelta.




KAHDEKSASTOISTA LUKU

Kuoleman arpajaiset


Jane Porter oli pelastusveneessä ollut ensimmäinen, joka heräsi
aamulla _Lady Alicen_ haaksirikon jälkeen. Toiset venekunnasta
nukkuivat vielä teljoilla tai sekaisin, koukistuneissa asennoissa
veneen pohjalla. Kun tyttö havaitsi, että he olivat joutuneet
erilleen muista veneistä, säikähtyi hän suuresti. Äärettömän
yksinäisyyden ja avuttomuuden tunne, jonka aution valtameren laaja
ulappa hänessä herätti, oli niin lannistava, että heti alusta ei
tulevaisuuden mietiskely välähdyttänyt hänelle pienintäkään toivon
sädettä. Hän oli varma, että he olivat tuhoon tuomitut -- ilman
mitään pelastuksen mahdollisuutta.

Sitten heräsi Clayton. Kului muutama minuutti, ennenkuin hän ehti
kylliksi koota aistinsa käsittääkseen missä oli tai muistaakseen
öisen onnettomuuden. Vihdoin hänen hämmästyneet silmänsä osuivat
tyttöön.

"Jane!" huudahti hän. "Kiitos Jumalalle, että olemme yhdessä!"

"Katso!" sanoi tyttö synkästi osoittaen taivaanrantaa haluttomalla
eleellä. "Olemme aivan yksin."

Clayton tähysti ulappaa joka suunnalle.

"Missä ne lienevät?" virkkoi hän. "Upota ne eivät ole voineet, sillä
ei ole ollut aallokkoa ja kaikki olivat huvipurren vajotessa pinnalla
-- minä näin ne kaikki."

Hän herätti toiset veneessä olijat ja selitti tilanteen vakavuuden.

"On aivan samantekevää, vaikka veneet ovatkin hajaantuneet, hyvä
herra", sanoi yksi merimiehistä. "Ne ovat kaikki varanneet muonaa,
joten eivät siinä suhteessa tarvitse toisiaan, ja jos myrsky
nousee, ne eivät voisi olla toisilleen avuksi, vaikka olisivat
yhdessäkin koolla. Mutta kun ne ovat hajaantuneina, on paljon
suurempi mahdollisuus, että joku poimitaan laivaan, jolloin heti
lähdetään muita etsimään. Jos olisimme yhdessä, niin olisi vain yksi
pelastumisen mahdollisuus, kun nyt sitä vastoin saattaa olla neljä."

He käsittivät hänen mietteittensä järkevyyden, ja ne ilahduttivat
heitä, mutta heidän ilonsa oli lyhyt, sillä kun päätettiin, että
soudettaisiin taukoamatta itään päin mannermaata kohti, havaittiin,
että merimiehet, jotka olivat käytelleet ainoita kahta airoa, joilla
vene oli varustettu, olivat nukkuneet työssään ja sallineet molempain
airojen

Last Page Next Page

Text Comparison with The Return of Tarzan

Page 3
four men sat at cards.
Page 8
Quick, monsieur, fly, or he will surely kill you!" But instead of flying Tarzan advanced to meet the fellow.
Page 20
Others picked up chairs, while the fellow with the bludgeon raised it high above his head in a mighty swing that would have crushed Tarzan's head had it ever descended upon it.
Page 21
He was in a dozen places at once, leaping hither and thither about the room in sinuous bounds that reminded the woman of a panther she had seen at the zoo.
Page 33
" The woman put her hands to her ears.
Page 43
As he undressed D'Arnot heard him humming a music-hall ditty.
Page 52
white turban," replied Tarzan.
Page 53
It would be better to leave quietly, master.
Page 76
"And here is another, and another, and another," he continued, as he kicked Tarzan about the face and side.
Page 95
He delighted in hearing Hazel Strong talk of Jane, but when he was the subject of the conversation he was bored and embarrassed.
Page 101
He could not return to the Continent fast enough, that he might board the first express.
Page 102
After Monsieur Thuran had squandered a few million dollars, he discovered that the vocation was so entirely to his liking that he would continue on down to Cape Town, where he suddenly decided that he had pressing engagements that might detain him there for some time.
Page 107
Presently the engineer hurried on deck in search of the captain.
Page 108
She carried four boats, and these were all filled and lowered away in safety.
Page 113
A hundred times in the past some great jungle cat had followed him home, and compelled him to seek shelter in this same tree, until another mood or the rising sun had sent his enemy away.
Page 130
As they stood debating with many angry shouts and much gesticulating, one of the Arabs sank silently to the ground.
Page 161
rolled his head in their direction in time to see the burly brute of a priest leap upon the woman opposite him, dashing out her brains with a single blow of his heavy cudgel.
Page 177
To leap across the intervening space was a small matter to the ape-man, and a moment later he was proceeding along a narrow tunnel, moving cautiously for fear of being precipitated into another shaft such as he had just crossed.
Page 198
The inhabitants of Opar were viewing the sacrifice.
Page 211
.