Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 91

paaluaidan yli, kun taas toiset riuhtaisivat porttien
puomit irti ja kirmasivat kuin hullut aukeaman yli viidakkoa kohti.

Vähään aikaan ei kukaan kääntynyt tarkastamaan pelättiä, mutta
Tarzan tiesi, että he kohta niin tekisivät, ja aavisteli jokseenkin
varmasti, mihin he ryhtyisivät havaittuaan, että se oli vain heidän
vartijansa kuollut ruumis, vaikkakin he epäilemättä senkin jälkeen
vielä olisivat kauhuissaan. Ja senvuoksi hän hävisi äänettömästi
etelää kohti liikkuen kuutamon valaisemaa ylätasanteen lehvätietä
wazirilaisten leirille päin. Sitten yksi arabialaisista kääntyi ja
näki, että heidän niskaansa puusta syöksähtänyt esine virui hiljaa ja
liikahtamatta kyläkujan keskellä, mihin oli pudonnut. Varovaisesti
hän hiipi takaisin sitä kohti, kunnes havaitsi, että se oli vain
ihminen. Hetkistä myöhemmin hän oli olennon vieressä ja pian hän oli
tuntenut sen kylän porttia vartioineen manyuemalaisen ruumiiksi.

Hänen toverinsa kerääntyivät nopeasti hänen kutsustaan, ja hetkisen
kiihtyneen keskustelun jälkeen he tekivät juuri sen, mitä Tarzan
oli otaksunut heidän tekevän -- kohottaen pyssyt olkapäitään vasten
he ampuivat yhteislaukauksen toisensa perään puuhun, josta ruumis
oli heitetty. Jos Tarzan olisi vielä ollut siellä, olisi hänet sata
luotia lävistänyt.

Kun arabialaiset ja manyuemat huomasivat, että heidän kuolleen
toverinsa ruumiissa ei ollut muuta väkivallan merkkiä kuin
jättiläiskokoisten sormien jäljet ajettuneessa kaulassa, joutuivat
he taas suurempaan pelkoon ja epätoivoon. Että he eivät yöllä
olleet turvassa edes varustetussa kylässä, vaikutti heihin
kauhistuttavana yllätyksenä. Että vihollinen saattoi astua heidän
keskelleen leiriin ja surmata heidän vartijansa paljain käsin,
näytti aivan käsittämättömältä, joten taikauskoiset manyuemalaiset
alkoivat kovasta onnestaan syyttää yliluonnollisia voimia. Eivätkä
valkoisetkaan kyenneet antamaan parempaa selitystä.

Ainakin viisikymmentä heidän joukostaan juoksi pimeän viidakon läpi,
vähääkään tietämättä, milloin heidän kamala vihollisensa uudistaisi
aloittamansa kylmäverisen teurastuksen. Mutta vimmattu ryhmä
yltiöpäitä julmureita jäi nukkumatta odottamaan päivän sarastusta.
Vain arabialaisten luvattua, että päivänkoitteessa lähdettäisiin
kylästä ja riennettäisiin pois heidän omaa maatansa kohti, suostuivat
jälellä olevat manuyemalaiset viipymään kylässä hetkistäkään
kauemmin. Ei edes heidän julmien isäntiensä pelko riittänyt
voittamaan tätä uutta kauhua.

Ja niinpä Tarzan sotureineen, kun he seuraavana aamuna palasivat
hyökkäämään, tapasivat rosvoilijat valmiina lähtemään kylästä.
Manyuemat olivat kuormitetut ryöstetyllä norsunluulla. Sen nähdessään
Tarzan irvisti, sillä hän tiesi, että he eivät sitä kuljettaisi
kauaksi. Sitten hän näki jotakin, mikä herätti hänessä levottomuutta.
Joukko manyuemalaisia sytytteli tulisoihtuja leirinuotion
hiilloksesta. He aikoivat panna kylän palamaan.

Tarzan istui korkeassa puussa muutaman sadan metrin päässä
paaluaidasta. Asettaen kämmenensä torveksi hän huusi äänekkäästi
arabiankielellä: "Älkää sytyttäkö majoja, tai me tapamme teidät
kaikki! Älkää sytyttäkö majoja, tai me tapamme teidät kaikki!"

Hän toisti nuo sanat enemmän kuin kymmenen kertaa. Manyuemat
epäröitsivät, ja sitten yksi viskasi soihtunsa leirinuotioon. Toiset
aikoivat tehdä samoin, mutta silloin eräs arabialainen karkasi heidän
kimppuunsa keppi kädessä ja ajoi heitä pieksemällä majoja kohti.
Tarzan havaitsi, että hän käski heidän sytyttää pienet ruohokattoiset
asumukset. Sitten hän nousi seisomaan heiluvalle oksalle sata jalkaa
maan pinnan yläpuolelle ja kohottaen yhden arabialaisten pyssyistä
olkapäätänsä vasten tähtäsi tarkasti ja laukaisi. Laukauksesta
arabialainen, joka usutteli miehiään

Last Page Next Page

Text Comparison with Jungle Tales of Tarzan

Page 1
knowing, would have understood.
Page 21
To his right and left in other parts of the jungle other warriors were watching.
Page 25
His captors were leading him to a hut where he might be confined and guarded against the coming of the nocturnal orgy that would mark his torture-laden death.
Page 30
Perhaps the fact that Teeka sat there watching him aroused a desire to vanquish the ape-man before her eyes, for in the breast of every jungle male lurks a vast egotism which finds expression in the performance of deeds of derring-do before an audience of the opposite sex.
Page 35
Teeka gave voice to a shrill scream of terror and of warning as she dashed after the ape-man.
Page 38
And presently Taug, who had escaped with only a few scratches, came and squatted beside Tarzan and watched him as he played with the little balu, and at last he too leaned over and helped Teeka with the cleansing and the healing of the ape-man's hurts.
Page 54
He was quite content, for his hands and his brain were busy.
Page 57
Today I shall eat your heart, O Lord of the Great Tusks, that it shall.
Page 74
The witch-doctor came upon the scene as Tarzan leaped to meet the lion's charge.
Page 81
And the next day, when Momaya was working in the plantain field with others of the women of the tribe, and little Tibo had been playing at the edge of the jungle, casting a small spear in anticipation of the distant day when he should be a full-fledged warrior, Bukawai had come again.
Page 102
the meantime he might as well rest, and he did.
Page 111
One day he hovered above the palisaded village of Mbonga, the chief, the jet cannibal of the jungle primeval.
Page 119
Tarzan could see the hungry light in the yellow-green eyes.
Page 125
Tarzan found his knife, but he merely fingered it idly and grinned in the direction of the advancing gorilla.
Page 130
Little Gazan ceased to insult him; his expression of deviltry changed to one of apprehension, which was quickly followed by fear as Toog commenced to ascend toward him.
Page 136
"A stranger bull has been here," said Tarzan.
Page 149
Dropping to the ground, Tarzan approached the trap and entered.
Page 164
He was never quite content merely to perceive that things happened--he desired to know WHY they happened.
Page 169
Tarzan stretched back luxuriously, lying supine at full length along the rough hide.
Page 172
Always had many of them hated him, and all were suspicious of him.