Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 9

hän seisoi siinä tuijottaen uhkaavin silmin. Nuori
nainen nousi vavisten istuvaan asentoon sohvalle. Hän piteli toisella
kädellään kurkkuansa ja hengitti huohottaen. Vaikka hän oli hajalla
hapsin ja kovin kalpea, tunsi Tarzan hänet siksi nuoreksi naiseksi,
jonka oli aikaisemmin päivällä nähnyt kannella.

"Mitä tämä merkitsee?" kysyi Tarzan kääntyen Rokoffiin, jonka hän
vaistomaisesti tajusi loukkauksen alkuunpanijaksi. Mies pysyi
ääneti, otsa rypyssä. "Painakaahan nappia tuossa", jatkoi apinamies;
"kutsumme tänne jonkun laivan päällystöstä -- tämä asia on mennyt
aivan liian pitkälle."

"Ei, ei", huudahti nuori rouva kavahtaen äkkiä pystyyn. "Älkää
suinkaan sitä tehkö. Olen varma, etteivät he tosissaan tahtoneet
minua vahingoittaa. Minä suututin tuon miehen, ja hän menetti
malttinsa, siinä kaikki. En haluaisi, hyvä herra, että asia
herättäisi enemmän melua." Ja hänen äänensä kuulosti niin
rukoilevalta, että Tarzan ei voinut pysyä jyrkkänä, vaikka hänen
todellinen arvostelukykynsä sanoi hänelle, että oli jotakin tekeillä,
mikä olisi ilmoitettava asianomaisille.

"Haluatteko siis, etten ryhdy asiassa mihinkään toimenpiteisiin?"
kysyi hän.

"Ei mihinkään, olkaa niin hyvä", vastasi nainen.

"Sallitte noiden kahden roiston edelleenkin teitä väijyä?" Nainen
ei tuntunut tietävän, mitä vastaisi, ja näytti kovin hämmentyneeltä
ja onnettomalta. Tarzan näki häijyn voitonriemuisen virnistyksen
värähdyttävän Rokoffin huulta. Nuori rouva pelkäsi kaiketi näitä
kahta -- hän ei uskaltanut heidän kuultensa ilmaista todellisia
toivomuksiansa.

"Sitten", sanoi Tarzan, "toimin omalla vastuullani. Teille", jatkoi
hän kääntyen Rokoffin puoleen, "ja samalla rikostoverillenne voin
sanoa, että tästä lähin matkan loppuun asti otan pitääkseni teitä
silmällä, ja jos tietooni sattuisi joku temppu jommaltakummalta
teistä, joka vähänkin häiritsisi tätä nuorta naista, niin joudutte
vastaamaan siitä suorastaan minulle, eikä se vastaaminen tai
tilinteko olisi teille kummallekaan hauskaa. -- Ulos täältä nyt!"

Hän tarttui sekä Rokoffin että Paulvitshin niskalihaksiin ja paiskasi
heidät rajusti oviaukon läpi, antaen kummallekin saappaansa kärjellä
lisävauhtia, lennättäessään heidät kauaksi käytävään. Sitten hän
kääntyi takaisin hyttiin ja naista kohti. Tämä katseli häntä silmät
suurina kummastuksesta.

"Ja te, madame, teette minulle suuren palveluksen, jos vain
suvaitsette minulle ilmoittaa jokaisen mahdollisen hätyytyksen
jommankumman roiston taholta."

"Ah, monsieur", vastasi puhuteltu, "toivon, että te ette joudu
kärsimään jalomielisen tekonne vuoksi. Olettehan hankkinut perin
häijyn ja neuvokkaan vihollisen, joka ei haikaile mitään, vihaansa
tyydyttääkseen. Teidän tulee tosiaan olla hyvin varuillanne,
monsieur..."

"Anteeksi, madame, nimeni on Tarzan."

"Monsieur Tarzan. Älkää vain luulko, että, vaikken haluakaan
ilmoittaa asiaa laivan päällystölle, en olisi teille vilpittömästi
kiitollinen minulle suomastanne urheasta ja ritarillisesta
suojeluksesta. Hyvää yötä, herra Tarzan. En unohda koskaan velkaani
teille", ja huulillaan mitä herttaisin hymy, joka paljasti rivin
moitteettomia hampaita, nuori rouva kumarsi Tarzanille, joka sanoi
hänelle hyvää yötä ja palasi kannelle.

Häntä hämmästytti suuresti, että laivassa oli kaksi henkilöä --
tämä nainen ja Couden kreivi, -- jotka sietivät hävyttömyyksiä
Rokoffilta ja hänen toveriltaan eivätkä sallineet saattaa syyllisiä
vastaamaan teoistaan. Ennenkuin hän sinä iltana palasi hyttiinsä,
kääntyivät hänen ajatuksensa monet kerrat tuohon kauniiseen naiseen,
jonka ilmeisesti sotkuisen elämänlangan vyyhtiin kohtalo oli niin
omituisesti kietonut hänetkin. Hän muisti,

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Terrible

Page 17
" "What do you mean?" asked Tarzan.
Page 27
Tarzan, following a natural impulse to aid his ally, leaped forward to enter the dispute only to be checked by a grunted admonition from Om-at.
Page 37
He had come far, through wild and savage lands, menaced by fierce beasts and fiercer men, yet intact to the last cartridge was the ammunition that had filled his belts the day that he set out.
Page 41
Her only difficulty would be in procuring food and for that she must take the risk at least once in two days, for she was sure that she could find fruits and tubers and perhaps small animals, birds, and eggs near the foot of the cliff, the last two, possibly, in the caves themselves.
Page 56
I always thought that the scientists who did such work depended principally upon an overwrought imagination, but I see that.
Page 66
no means unusual.
Page 80
There were several ceremonial places of varying sizes, the purposes of which Tarzan could only conjecture.
Page 89
" "But there are others," said Tarzan.
Page 109
Crawling well within he removed the uncomfortable headdress and sat down to await whatever eventualities fate might have in store for him the while he formulated plans for the future.
Page 110
He saw then that it was the princess O-lo-a and that she was alone and walking with bowed head as though in meditation--sorrowful meditation for there were traces of tears upon her lids.
Page 133
the lesser priest moved across the chamber toward the doorway.
Page 157
Vibrant with suppressed excitement she held the bit of glass above the tinder, moving it slowly until she had focused the sun's rays upon a tiny spot.
Page 174
She knew now the shock that she had suffered and that this was the reaction.
Page 179
It was as though his heart were swelling either to a great happiness or a great fear.
Page 189
He said that he had caught glimpses of them, as they passed open spaces, and they seemed to be traveling up the river in the direction of the Kor-ul-JA.
Page 196
To facilitate the passage of his little company through the narrow winding, uneven tunnel, Tarzan lighted a torch which had been brought for the purpose and preceding his warriors led the way toward the temple.
Page 200
"Come," cried Obergatz, planting a vicious kick in the side of the slave girl.
Page 205
"This looks like the end," he said quietly.
Page 211
And so it was that Jane and Korak and Tarzan rode through the morass that hems Pal-ul-don, upon the back of a prehistoric triceratops while the lesser reptiles of the swamp fled hissing in terror.
Page 216
The golden lake.