Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 88

ja laatia okaisista pensaista turva-aitaus;
sillä Tarzanin valitsema sotasuunnitelma saattoi vaatia päivä- jopa
viikkokausiakin, minkä ajan kuluessa soturit eivät palaisi uuteen
leiriin.

Kaksi tuntia päivän valkenemisen jälkeen piiritti ohut ketju
neekerisotilaita kylän. Vähän väliä kiipesi joku korkealle
puunoksille nähdäkseen majavarustuksen yli. Yhtäkkiä kaatui kylässä
eräs manyuemalainen yhden ainoan nuolen lävistämänä. Ei ollut
kuulunut mitään hyökkäysmerkkiä -- ei mitään tuollaista kamalaa
sotahuutoa, eikä nähty uhkaa vain keihäiden kerskuvaa häilyttelyä,
kuten villien hyökkäyksessä on tavallista. Vain äänetön kuoleman
airut äänettömästä metsästä.

Arabialaiset seuralaisineen joutuivat aivan vimmoihinsa tästä
ennenkuulumattomasta tapauksesta. He riensivät porteille kostaakseen
julmasti tämän häikäilemättömän työn uhkarohkealle tekijälle; mutta
äkkiä havaitsivat he, että eivät tienneet mistä vihollista oli
etsittävä. Arabialaisten väitellessä monin vihaisin huudahduksin
ja huitovin elein vaipui yksi heidän joukostaan ääneti maahan ihan
ryhmän keskellä. Hento nuoli riippui hänen rinnastaan.

Tarzan oli sijoittanut heimon parhaat jousenkäyttäjät ympäröiviin
puihin varoittaen heitä koskaan näyttäytymästä tai ilmaisemasta
itseään, milloin vihollinen oli kääntyneenä heihin päin. Kun neekeri
oli lähettänyt kuolonkyyhkysensä, hän vetäytyi aina valitsemansa
puun rungon suojaan eikä tähdännyt enää, kunnes valpas silmä oli
havainnut, että kukaan ei katsellut hänen puutansa kohti.

Kolme kertaa ryntäsivät arabialaiset aukeaman yli sinnepäin, mistä
arvelivat nuolien singahtelevan, mutta joka kerralla lensi uusi nuoli
takaapäin verottaen heidän joukkoansa. Sitten he kääntyivät taas
hyökkäämään uudelle suunnalle. Vihdoin he ryhtyivät päättäväisesti
etsimään metsästä, mutta mustat kaikkosivat kuin sulamalla heidän
edestään, niin että he eivät nähneet vilahdustakaan vihollisesta.

Mutta heidän yläpuolellaan vaani mahtavien puiden tuuheassa
lehvistössä synkkä olento. Se oli Apinain Tarzan, joka leijaili
heidän päittensä päällä kuin tuonen varjo. Nyt joku manyuema tunki
edelle tovereistaan. Kukaan ei ollut näkemässä, miltä taholta turma
tuli, ja se tuli niin väleen, että jälempänä astelevat hetkistä
myöhemmin kompastuivat kumppaninsa hengettömään ruumiiseen, jolla
taaskin oli nuoli sydämessä.

Tällaisen sodankäynnin jatkuminen saa helposti valkoisetkin
hermostumaan, eikä siis ole ihmeteltävää, että pakokauhu pian valtasi
manyuemalaiset. Jos joku eteni muista, niin lävisti nuoli hänen
sydämensä; jos joku jättäytyi jälkeen, hän oli kuoleman oma; jos
joku hairahti sivulle vain pikku hetkiseksikin toveriensa näkyvistä,
ei hän milloinkaan palannut -- ja aina kun he tapasivat toveriensa
ruumiita, törrötti yliluonnollisen tarkasti suoraan sydämeen iskenyt
nuoli rinnassa. Mutta pahinta kaikesta oli, että he aamun kuluessa
eivät olleet kuulleet tai nähneet vihollisesta pienintäkään muuta
merkkiä kuin nuo armottomat vasamat.

Kun he vihdoin palasivat kylään, ei asianlaita ollut parempi. Tuon
tuostakin tuupertui mies kuolleena maahan eri pitkien väliaikojen
kuluttua, joiden aikaansaama kauhea jännitys oli tyrmistyttävää.
Neekerit rukoilivat valkoisia isäntiään lähtemään tästä hirveästä
paikasta, mutta arabialaisista oli pelottavaa marssia vihan- ja
kostonhimoisen metsän läpi tämän uuden ja kauhean vihollisen
ahdistamina, heillä kun oli kuljetettavana kylästä löytämänsä iso
norsunluuvarasto. Mutta vielä vähemmin he halusivat jättää norsunluun
sinne.

Vihdoin koko retkikunta pakeni ruohokattoisiin majoihin, -- niissä
he ainakin olisivat nuolilta turvassa. Puussa kylän yläpuolella
piilevä Tarzan oli pannut merkille kojun, johon arabialaispäällikkö
oli mennyt, ja heilauttaen itseään yli riippuvalla

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 3
Vanha mies kiilloitti laivan messinkiosia ja hiljalleen läheten Claytonia sanoi matalalla äänellä: "Hitonmoinen elämä tästä nousee, ja muistakaa minun sanoneeni, herra.
Page 13
Että sitä olisivat rasittaneet ainainen huoli ja pelko, jos hän olisi ollut täysissä sielunvoimissa, sen Clayton käsitti hyvin, niin että vaikka hän hirveästi kärsi nähdessään vaimonsa tällaisessa tilassa, oli hän toisinaan Alicen itsensä puolesta miltei iloinen, ettei tämä voinut tilannetta tajuta.
Page 18
Tublat, Kaalan mies, oli kovin vihoissaan, ja ellei naaras olisi ollut niin varuillaan, olisi hän toimittanut lapsen pois tieltään.
Page 32
Äkkiä alkoi olla niin pimeä kuin keskiyöllä.
Page 48
Tarzan tiesi kuitenkin, että Terkoz vain odotti tilaisuutta riistääkseen häneltä kuninkuuden jollakin kavalalla tempulla, niinpä hän aina olikin varuillansa yllätyksiä vastaan.
Page 50
Heidän ja hänen harrastuksensa olivat kaukana toisistaan.
Page 51
Silloin tuli pedon avuksi Tarzanin inhimillisyys, joka heräsi hänessä voiton hetkellä; hän alkoi puhua itselleen järkeä.
Page 53
Melkein joka päivä hän hioi terävää veistään ja raapi sillä poskiaan, poistaakseen nämä apinain alentavat tunnusmerkit.
Page 55
Tämän sekamelskan nähdessään hän joutui vihan vimmaan, ja äsken parantunut arpi hänen otsallaan kuumotti punaisena auringon paahtamaa ihoa vasten.
Page 65
Hän ei laukaissut toista kertaa, sillä hämmästyksekseen hän näki petoa kiskottavan hitaasti takaisin ikkunasta, ja kuutamossa hän näki takana kahden miehen päät ja hartiat.
Page 77
Ja nyt hän joutui ihan ymmälle katsellessaan merkillisiä kirjaimia, joiden kaltaisia hän ei ollut milloinkaan nähnyt.
Page 79
Miehet olivat aluksensa jäännöksistä rakentaneet veneen, mutta kun heillä ei ollut pienintäkään tietoa, missä saari sijaitsi, eivät he olleet uskaltaneet lähteä matkalle.
Page 81
Se oli todella "kamalata", kuten Esmeralda sanoisi.
Page 86
Siltä hän sitten löytää jäännöksen samasta itikasta, ja useinkin se on vain pikkuruinen kostea täplä.
Page 92
Tarzan lähti taas puiden sekaan, ensin osoitettuaan merkeillä, että hän aikoi pian palata, ja Jane Porter ymmärsi eikä ollenkaan pelännyt hänen poissa ollessaan.
Page 104
Kun hän kuitenkin oli nainen, otti hän sen vihdoin kuin sattumalta käteensä ja luki: Hyvä neiti Porter.
Page 111
Myönnän kyllä, että asia tuntuu hyvin epäilyttävältä, mutta varmoja todisteita meillä ei ole.
Page 129
Jos löydän neiti Porterin, on se hyvään tarpeeseen.
Page 134
.
Page 136
Mutta hän ei nähnyt mitään ulkona.