Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 87

päähän
huolettomasta manyuemalaisesta. Vasama vedettiin taaksepäin täyteen
mittaansa tarkkain, harmaiden silmäin korkeudelle, jotka tähtäsivät
sen kiilloitettua pintaa pitkin. Kuului äkillinen napsaus, kun
ruskeat sormet päästivät otteensa, ja mitään hiiskahtamatta tuupertui
rosvoretkeilijä kasvoilleen puisen nuolen lävistettyä hänen sydämensä
ja riippuessa jalan verran ulkona hänen mustasta rinnastaan.

Sitten Tarzan kohdisti huomionsa viiteenkymmeneen naiseen ja
nuorukaiseen, jotka olivat kaulatusten kytkettyinä pitkään
orjakahleeseen. Hänen käytettävissään olevalla ajalla ei ollut
mahdollista murtaa vanhanaikaisia munalukkoja, ja senvuoksi apinamies
käski heidän seurata häntä niinkuin olivat, ja siepattuaan pyssyn ja
patruunavyön kuolleelta vartijalta hän opasti riemastuneen joukon
kylän portista metsään aukeaman tuolle puolelle.

Se oli hidas ja työläs matka, sillä nämä ihmiset eivät olleet
orjakahleisiin tottuneet, ja sattui monta viivytystä, kun joku
joukosta tuon tuostakin kompastui ja kaatui nykäisten toiset
mukaansa. Sitäpaitsi täytyi Tarzanin tehdä pitkä kierros välttääkseen
mahdollista kohtausta palaavien rosvojen kanssa. Osittain häntä
opasti silloin tällöin kuuluvat laukaukset, jotka ilmoittivat, että
arabialaislauma oli vielä kosketuksissa kyläläisten kanssa; mutta hän
tiesi, että jos nämä vain noudattivat hänen neuvojaan, niin harvoja
kaatuisi muuta kuin rosvojen taholta.

Päivän hämärtäessä taukosi ampuminen kokonaan, ja Tarzan tiesi,
että arabialaiset olivat kaikki palanneet kylään. Hän saattoi
tuskin hillitä voitonriemuista hymyä ajatellessaan, kuinka nämä
raivostuisivat havaitessaan, että heidän sinne jättämänsä vartija oli
surmattu ja vangit viety pois. Tarzan oli toivonut, että olisi voinut
kuljettaa pois osan kylän suuresta norsunluuvarastosta, vielä enemmän
ärsyttääkseen vihollistensa raivoa; mutta hän tiesi, että se ei ollut
tarpeellista sen pelastamiseksi saalistajilta, koska hän jo oli
laatinut suunnitelman, jolla estäisi arabialaiset poistumasta maasta
ainoakaan norsunhammas mukanaan. Ja olisi ollut julmaa aiheettomasti
kuormittaa näitä liiankin rasitettuja naisia raskaan norsunluun
ylimääräisellä painolla.

Puoliyön jälkeen saapui Tarzan hitaasti liikkuvan karavaaninsa kera
paikalle, jossa kaadetut elefantit viruivat. Jo kauan ennen heidän
sinne pääsemistänsä oli heitä opastanut loimuava nuotio, jonka
alkuasukkaat olivat sytyttäneet nopeasti kyhätyn tilapäisen leirinsä
keskelle sekä lämmitelläkseen että pitääkseen metsässä mahdollisesti
liikuskelevia leijonia loitolla.

Kun he olivat ehtineet lähelle leiripaikkaa, huusi Tarzan ääneensä
ilmoittaakseen toisille, että ystäviä oli tulossa. Riemukkaasti
otettiin pieni joukkue vastaan, kun neekerit leirissä näkivät
pitkän rivin kahlehdittuja ystäviään ja sukulaisiaan saapuvan tulen
hohteeseen. He olivat luulleet heidät iäksi menettäneensä, niinkuin
Tarzaninkin, ja siksipä onnelliset neekerit olisivat nyt halunneet
valvoa kaiken yötä, kestitäkseen itseään norsunlihalla ja juhliakseen
toveriensa paluuta, jollei Tarzan olisi kehoittanut heitä nukkumaan,
minkä voivat, vahvistaakseen seuraavan päivän ponnistusta varten.

Nukkuminen ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä naiset, jotka olivat
päivän verilöylyssä ja taistelussa menettäneet puolisonsa tai
lapsensa, tekivät yön kamalaksi alituisella voivottelullaan ja
parkunallaan. Vihdoin Tarzanin kuitenkin onnistui heidät tyynnyttää
sanomalla, että heidän melunsa opastaisi arabialaiset heidän
lymypaikkaansa, jolloin kaikki teurastettaisiin.

Aamun sarastaessa selitti Tarzan taistelusuunnitelman sotureille ja
epäröimättä myönsi jokainen, että se oli tavallisin ja varmin keino
vapautua vastenmielisistä vieraista ja kostaa toverien surma.

Ensiksi lähetettiin naiset ja lapset parinkymmenen vanhan soturin
ja puolikasvuisen nuorukaisen turvissa etelään päin ollakseen
täydellisesti vaaravyöhykkeen ulkopuolella. Heidän oli määrä rakentaa
tilapäinen suojamaja

Last Page Next Page

Text Comparison with The Oakdale Affair

Page 0
The owner of the eyes had but recently descended from the quarters of the chauffeur above the garage which he had entered as a thief in the night and quitted apparelled in a perfectly good suit of clothes belonging to the gentlemanly chauffeur and a soft, checked cap which was now pulled well down over a pair of large brown eyes in which a rather strained expression might have suggested to an alienist a certain neophytism which even the stern set of well shaped lips could not effectually belie.
Page 4
What they saw was a small fire built upon the earth floor in the center of the building and around the warming blaze the figures of six men.
Page 7
"Thank you, but;--er--I'm on the wagon, you know," declined the youth.
Page 10
Dey can't hang a guy any higher fer two 'an they can fer one an' dat's no pipe; so wots de use.
Page 15
He was widely travelled, had an independent fortune, and was far from unhandsome.
Page 17
In five minutes he had so far outdistanced his pursuers that The Sky Pilot leaped to the conclusion that the quarry had left the road to hide in an adjoining field.
Page 26
Bridge slammed-to the door and with a shoulder against it drew a match from his pocket and lighted it.
Page 29
"My friend and I chanced to be near when you fell from the car--" with that innate refinement which always belied his vocation and his rags Bridge chose not to embarrass the girl by a too intimate knowledge of the thing which had befallen her, preferring to leave to her own volition the making of any explanation she saw fit, or of none--"and we carried you in here out of the storm.
Page 38
"I am going down to that woman," said Bridge, and he drew the bolt, rusty and complaining, from its corroded seat.
Page 39
" The General and Dopey Charlie didn't know what a moron was but they felt quite certain from Bridge's tone of voice that a moron was not a nice thing, and anyway no one could have bribed them to descend into the darkness of the lower floor with the dead man and the grisly THING that prowled through the haunted chambers; so they flatly refused to budge an inch.
Page 42
which pans of milk had doubtless stood to cool in a long gone, happier day.
Page 49
"But we have no cups!" exclaimed The Oskaloosa Kid, in sudden despair.
Page 57
"Yew know what you'll get ef you're lyin' to me," he threatened.
Page 58
"Don't punish your son, Mrs.
Page 64
If you do not tell me the truth I shall know it.
Page 68
It was a breathless Willie who broke into his mother's kitchen wide eyed and gasping from the effects of excitement and a long, hard run.
Page 70
Three minutes later he emerged, shaking his head.
Page 72
In his years of vagabondage Bridge had never crossed that invisible line which separates honest men from thieves and murderers and which, once crossed, may never be recrossed.
Page 84
Bridge rolled another smoke.
Page 100
146 1 its sort of it's sort of 146 2 3 nings entertainment ning's entertainment 146 4 5 aint no tellin' ain't no tellin' 146 7 1 "You wont "You won't 151 2 4 wont make won't make 152 1 2 Nettie Penning Hettie Penning.