Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 84

metsästäjiä, ei ollut osoittautunut
yhtä hyväksi maalitauluksi, ja vaikka jokainen keihäs oli osunut, ei
ainoakaan ollut lävistänyt mahtavaa sydäntä. Hetkisen seisoi suuri
uros raivosta ja tuskasta mölyten ja mulkoillen pienillä silmillään
ympärilleen, keksiäkseen haavoittajansa. Neekerit olivat kaikonneet
viidakkoon ennenkuin hirviön heikot silmät olivat heitä keksineet,
mutta nyt se kuuli heidän pakenevien askeltensa töminän ja murskaten
ja rytistäen pohjapensaikkoa ja oksia hyökkäsi hurjana ääntä kohti.

Sattumalta se joutui Busulia kohden, jota se läheni niin nopeasti,
että näytti siltä kuin neekeri olisi seisonut paikallaan eikä
kiitänyt täyttä vauhtia varmana uhkaavaa kuolemaa pakoon. Tarzan
oli läheisen puun oksilta nähnyt koko toimituksen, ja kun hän
nyt havaitsi ystävänsä vaaran, riensi hän äänekkäästi kirkuen
raivostunutta eläintä kohti toivoen kääntävänsä sen huomion toisaalle.

Mutta yhtä hyvin hän olisi voinut säästää keuhkojaan, sillä vimmainen
eläin oli sokea kaikelle muulle paitsi raivonsa erikoiselle
esineelle, joka turhaan pakeni sen edeltä. Ja nyt näki Tarzan, että
ainoastaan ihme saattoi pelastaa Busulin, ja yhtä häikäilemättä
kuin hän kerran oli ajanut juuri tätä samaa miestä hän paiskautui
elefantin polulle pelastaakseen mustan soturin hengen.

Hänellä oli vielä keihäs kädessään, ja kun Tantor oli enää vain
kuuden tai kahdeksan jalan päässä saaliistaan, tipahti jäntevä
valkoinen soturi kuin taivaasta melkein suoraan sen reitille.
Sivuharppauksella norsu kääntyi oikealle tehdäkseen lopun tästä
uhkarohkeasta vihollisesta, joka uskalsi tulla hänen ja hänen
aiotun uhrinsa väliin. Mutta eläin ei ollut ottanut lukuun sitä
salamannopeutta, jolla nuo teräksiset lihakset saattoivat pingoittua
niin ihmeellisen ripeään toimintaan, että se olisi pettänyt
tarkemmatkin silmät kuin Tantorin.

Ja niinpä tapahtui, että ennenkuin elefantti huomasi uuden
vihollisensa hypänneen pois ladulta, Tarzan oli työntänyt
rautakärkisen keihäänsä valtavan olkapään takaa suoraan sen hurjaan
sydämeen ja paksunahkainen kellahti kuolleena apinamiehen jalkojen
juureen.

Busuli ei ollut nähnyt millä tavoin hänet pelastettiin, mutta
vanha päällikkö Waziri oli sen nähnyt ja jotkut muut sotureista,
ja he tervehtivät riemuiten Tarzania kerääntyessään hänen ja hänen
kaatamansa otuksen ympärille. Kun hän hyppäsi mahtavalle raadolle
ja kajahdutti kaamean huudon, jolla hänen tapansa oli ilmoittaa
suuresta voitosta, peräytyivät neekerit säikähtyneinä, sillä heille
se merkitsi raa'an Bolganin läsnäoloa, jota he pelkäsivät aivan yhtä
paljon kuin Numaa, leijonaa; mutta pelkoon sekaantui eräänlaista
kaameata kunnioitusta miehuullisen urotyön vuoksi, jota he pitivät
yliluonnollisten voimain tekona.

Mutta kun Tarzan loi katseensa alaspäin ja hymyili heille, he
rauhoittuivat, vaikka eivät voineet käsittää. Eivätkä he koskaan
oikein käsittäneet tätä omituista olentoa, joka juoksi puissa yhtä
ketterästi kuin Manu ja kuitenkin astui maanpinnalla varmemmin kuin
he itse, -- joka muutoin paitsi ei väriltään oli heidän kaltaisensa
ja kuitenkin veti voimissa vertoja kymmenelle heistä ja yksinään
suoriutui villin viidakon villeimmistä asukkaista.

Kun muutkin soturit olivat jälleen saapuneet paikalle, jatkettiin
ajoa ja alettiin uudestaan väijyä pakenevaa laumaa. Mutta he olivat
tuskin etääntyneet sata metriä, kun kaukaa, heidän takaansa kuului
heikosti jotakin omituista paukkinaa.

Hetkisen he seisoivat liikkumattomina kuin veistokuvaryhmä ja
kuuntelivat tarkkaavaisesti. Sitten

Last Page Next Page

Text Comparison with The Monster Men

Page 1
"My dolls are all dressed for the day," she cried, "and I'm tired of making mud pies--I want you to come out and play with me.
Page 3
The result was that at Manila, much to Virginia's surprise, he announced the abandonment of the balance of their purposed voyage, taking immediate return passage to Singapore.
Page 11
The distance was short, the center of the camp being but a mile from the harbor, and.
Page 16
Tell me the truth, man.
Page 20
but most of all to your daughter.
Page 31
Number Thirteen knew nothing of the danger of firearms, but the noise had startled him and his experience with the stinging cut of the bull whip convinced him that this other was some sort of instrument of torture of which it would be as well to deprive his antagonist.
Page 33
I have been loyal to your father, Virginia, but were you not blind, or indifferent, you would long since have seen that your welfare means more to me than my loyalty to him--more to me than my life or my honor.
Page 42
The interior of the apartment beyond was in inky darkness, but Number Thirteen's greatest fear was that he might have stumbled upon the sleeping room of Virginia Maxon, and that if she were to discover him there, not only would she be frightened, but her cries would alarm the other inmates of the dwelling.
Page 46
Tearing him loose from his prey, he raised him far above his head and threw him heavily against the opposite wall, then he turned his attention toward Sing's assailants.
Page 48
"I cannot see you sacrificed to his horrible mania.
Page 55
Among the age old arts of the celestials none is more strangely inspiring than that of medicine.
Page 57
We have come to kill Maxon and you and all who have made us what we are.
Page 66
Right and left with the quickness of thought the heavy lash fell upon heads, shoulders and sword arms.
Page 68
He had been filled with astonishment at sight of the inhabitants of the court of mystery fighting under the leadership of Number Thirteen, and now he watched interestedly the outcome of the adventure.
Page 92
That night they slept in the long-house near the bank of the greater stream, while its rightful occupants made the best of it in the jungle behind.
Page 101
" "Why, Sing!" exclaimed Virginia.
Page 109
The thing which the chief demurred to had occurred to Muda Saffir even as he walked back from the river after conversing with the two Dyak messengers.
Page 117
"It is strange," she mused.
Page 123
Three times during the week they returned and slept at the long-house, hoping each time to learn that the natives had received some news of her they sought, through the wonderful channels of communication that seemed always open across the trackless jungle and up and down the savage,.
Page 132
"But the chest?" inquired the officer.