Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 83

eebenpuun
väriselle pinnalle. Ihonväriä lukuunottamatta hän oli yksi heistä.
Hänen koristuksensa ja aseensa olivat samat kuin heidän, hän haastoi
heidän kieltänsä, nauroi ja laski leikkiä heidän kanssaan, hyppi ja
kirkui siinä lyhyessä tanssissa, jonka he suorittivat ennen kylästä
lähtemistänsä, ja oli esiintymisessään ja tavoissaan täydellinen
villi villien joukossa. Eikä hän, jos olisi sattunut sitä itseltään
kysymään, sainkaan olisi kieltänyt olevansa lähempää sukua näille
ihmisille ja lähempänä heidän elämäänsä kuin pariisilaisten
ystäviensä heimolainen, joiden tapoja hän jonkun lyhyen kuukauden oli
menestyksellä apinamaisesti matkinut.

Mutta hän ajatteli D'Arnotia, ja hänen vahvat hampaansa paljastuivat
lystikkäästä irvistyksestä, kun hän kuvitteli moitteettoman
ranskalaisen ilmettä, jos tämä sillä hetkellä olisi jollakin keinoin
voinut nähdä Tarzanin. Paul-parka, joka oli ylpeillyt siitä, että
muka oli kitkenyt ystävänsä viimeisetkin kesyttömän villeyden
juuret. "Kuinka nopeasti olenkaan langennut!" mietti Tarzan; mutta
sydämessään hän ei pitänyt sitä lankeemuksena -- pikemminkin sääli
poloisia pariisilaisia, jotka olivat vankien tavoin kahlehdittuina
tyhmiin vaatteisiinsa ja joita poliisit vartioivat kätkyestä hautaan,
joten eivät voineet tehdä mitään, joka ei ollut aivan keinotekoista
ja väsyttävää.

Kahden tunnin vaelluksen jälkeen he saapuivat lähelle sitä paikkaa,
missä norsut oli edellisenä päivänä nähty. Sieltä he liikkuivat
eteenpäin varsin hiljaa, etsien noiden isojen otusten jälkiä. Vihdoin
he keksivät selvästi tallatun polun, jota pitkin lauma oli kulkenut
jokunen tunti sitten. Peräkanaa astuen seurasivat he sitä puolisen
tuntia. Ensimmäisenä kohotti Tarzan kätensä merkiksi, että saalis
oli saavutettu, -- hänen herkkä nenänsä ilmaisi hänelle, että norsut
eivät olleet kaukana heidän edellään.

Neekerit epäilivät, kun hän ilmoitti heille, mistä hän sen tiesi.

"Tulkaa mukaan", kehoitti Tarzan, "niin näemme".

Ketteränä kuin orava hän hyppäsi puuhun ja kiipesi vikkelästi sen
latvaan. Yksi neekereistä seurasi, mutta hitaammin ja varovammin.
Kun hän oli päässyt korkealle oksalle apinamiehen viereen, osoitti
viimemainittu etelää kohti, ja siellä muutaman sadan metrin päässä
neekeri näki joukon isoja, mustia selkiä keinumassa edestakaisin
pitkän viidakkoruohon latvojen yläpuolella. Hän näytti alhaalla
odottaville suunnan ja osoitti sormillaan, kuinka monta elukkaa hän
saattoi laskea.

Heti ryntäsivät metsästäjät elefantteja kohden. Neekeri riensi
alas puusta, mutta Tarzan harppaili omaan tapaansa keskitasanteen
lehvätietä.

Villien norsujen metsästäminen alkuasukasten karkeatekoisilla aseilla
ei ole lapsenleikkiä. Tarzan tiesi, että harvat sikäläiset heimot
sitä koskaan yrittivätkään, ja se seikka, että hänen heimonsa oli
siihen kyllin uljas, sai hänen rintansa paisumaan ylpeydestä -- hän
kun jo alkoi pitää itseään tähän pieneen yhteiskuntaan kuuluvana.

Liikkuessaan äänettömästi puiden välitse Tarzan näki soturien
alhaalla hiipivän puoliympyrässä vielä mitään aavistamattomia
norsuja kohden. Vihdoin he saivat suuret eläimet näkyviinsä. Nyt he
valitsivat maalitaulukseen kaksi isohampaista urosnorsua ja annetusta
merkeistä nousivat nuo lymytäkseen maahan heittäytyneet miehet
ja singahduttivat raskaat sotakeihäänsä molempia eläimiä kohti.
Ainoakaan keihäs ei lentänyt harhaan: niitä oli kaksikymmentäviisi
kummankin jättiläiseläimen kyljessä. Toinen näistä ei hievahtanut
paikaltaankaan, missä seisoi, kun keihästuisku siihen iski, sillä
kaksi tarkoin tähdättyä oli lävistänyt sydämen, ja se tupertui
polvilleen ja kierähti maahan sätkimättä.

Toinen, joka seisoi miltei päin

Last Page Next Page

Text Comparison with The Efficiency Expert

Page 1
When does he want me?" "Now.
Page 2
" And so Whiskers, who was much more human than the student body gave him credit.
Page 5
But every line of that letter breathes disappointment in me; and yet, God bless him, he tells me to come home and spend his money there.
Page 16
At the end of the second week Jimmy had moved from his hotel to a still less expensive one, and a week later to a cheap boarding-house on the north side.
Page 29
Jimmy had never gone in much for jewelry--a fact which he now greatly lamented.
Page 30
When Jimmy returned to his room that night it was with a full stomach, but with the knowledge that he had practically reached the end of his rope.
Page 41
For, as most men of his class, he had a well-defined conception of what constituted a perfect waiter, one of the requisites being utter indifference to any of the affairs of his patrons outside of those things which actually pertained to his duties as a servitor; but in this instance Jimmy realized that he had come very close to revealing the astonishment which he felt on seeing this girl in Feinheimer's and unescorted.
Page 45
"Lord, but it was pretty.
Page 60
It will require an outsider to discover it.
Page 61
Now tell me just what your experience has been and we will see if we can come to some understanding.
Page 82
And now as he walked along the almost deserted drive after his recent unpleasant scene with Elizabeth Compton he felt more blue and lonely than he had for many weeks.
Page 85
"It is I who ought to thank you," she said.
Page 91
extent that he had reached a point where he felt that death would be something of a relief.
Page 98
It was Harriet Holden.
Page 100
"This client of mine can well afford the expense, and anyway, my instructions are to defend you whether you want me to or not, so I guess you can't help yourself.
Page 101
"Good," said Carl.
Page 102
"It looks pretty bad for him, don't it? I wish there was some way to help him.
Page 107
The first of the new witnesses called was an employee of the International Machine Company.
Page 113
"Yes," he said, "her soul and her heart were good and pure.
Page 114
asked.