Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 82

mutta hän seurasi Chowambia, joka oli hänen
isänsä."

Niinpä Tarzan sinä iltana kyseli asiaa Wazirilta, ja Waziri, joka
nyttemmin oli vanha ukko, selitti, että sinne oli pitkä matka, mutta
tie ei ollut vaikea. Hän muisti sen varsin hyvin:

"Kymmenen päivää seurasimme tätä kylämme ohi juoksevaa jokea.
Samosimme sen vartta ylöspäin, kunnes kymmenentenä päivänä tulimme
pienelle lähteelle ylhäälle korkean vuorijonon rinteelle. Siitä
pienestä lähteestä saa jokemme alkunsa. Seuraavana päivänä astuimme
harjun yli ja sen toisella puolen tapasimme pienoisen puron, jota
seurasimme isoon metsään. Monta päivää samoilimme puron kiemurtelevan
uoman äyräitä; mutta se oli nyt muuttunut joeksi, ja niin saavuimme
isolle virralle, johon se laski ja joka juoksi laajan laakson
keskellä.

"Sitten seurasimme tätä isoa virtaa sen lähteitä kohti, toivoen
saapuvamme avonaisemmalle seudulle. Kaksikymmentä päivänmatkaa
marssittuamme siitä asti kun olimme menneet vuorten yli ja poistuneet
oman maamme alueelta, saavutimme toisen vuorijonon. Vuorten sivulla
seurasimme sitä isoa virtaa, joka nyt oli kutistunut pieneksi
puroksi, kunnes tulimme lähellä vuoren huippua sijaitsevaan luolaan.
Siinä luolassa oli virran emo.

"Muistan leiriytyneemme sinne yöksi ja että siellä oli aika kylmä,
sillä vuoret olivat korkeita. Seuraavana päivänä päätimme nousta
huipulle tähystääksemme seutua vuoriston toisella puolen. Jollei se
näyttäisi paremmalta kuin jo samoilemamme tienoot, oli aikomuksemme
palata kyläämme ja ilmoittaa meikäläisille, että he olivat jo
löytäneet maailman parhaan paikan asuakseen.

"Ja niin me kiipeilimme kivisten kallioitten seinämiä, päästen
vihdoin huipulle, ja siellä näimme tasaiselta kukkulan laelta vähän
matkaa alapuolellamme matalan, hyvin ahtaan laakson. Sen etäisemmällä
sivulla oli iso, kivestä rakennettu kylä, josta suuri osa oli
ränstynyt ja raunioittunut."

Loppu Wazirin kertomuksesta oli oleellisesti sama, jonka Busuli oli
jutellut.

"Haluaisin käydä siellä ja nähdä sen omituisen kaupungin", sanoi
Tarzan, "ja saada sen villeiltä asukkailta muutaman palasen niiden
keltaista metallia".

"Sinne on pitkä matka", vastasi Waziri, "ja minä olen jo vanha mies;
mutta jos odotat siksi kun sadekausi on ohi ja virrat alentuneet,
niin otan muutamia sotureitani ja lähden mukaasi".

Ja Tarzanin täytyi tyytyä tähän järjestelyyn, vaikka olisi kernaasti
lähtenyt matkalle jo seuraavana aamuna; -- hän oli kärsimätön kuin
lapsi. Tositeossa Apinain Tarzan olikin vain lapsi tai alkuihminen,
mikä on tavallaan samaa.

Kahta päivää myöhemmin palasi kylään pieni joukko metsästäjiä
etelästä ilmoittaen ison norsulauman liikuskelevan tunnin, parin
matkan päässä. Puihin kiivettyänsä he olivat nähneet varsin hyvin
tuon lauman, johon heidän sanojensa mukaan kuului useita isohampaisia
uroselefantteja, suuri joukko lehmiä, vasikoita ja täysikasvuisia
härkiä, joista saatava norsunluu maksaisi pyytäjän vaivan.

Loppu päivää ja ilta käytettiin ison ajon valmisteluun. Keihäitä
laitettiin kuntoon, nuolikontteja täytettiin, jousiin pantiin uusia
jänteitä, ja kaiken aikaa liikkui kylän poppamies hääräilevässä
joukossa jaellen erilaisia loihtuja ja taikakaluja, jotka
varjelisivat omistajansa tapaturmilta tai tuottaisivat hyvän eräonnen
huomisen päivän metsästykseen.

Päivän koittaessa läksivät metsästäjät retkelleen. Heitä oli
viisikymmentä kiiltävän mustaa soturia, ja heidän keskellään harppasi
Apinain Tarzan notkeana ja ripeänä kuin nuori metsänjumala; hänen
ruskea ihonsa välkkyi omituisena vastakohtana kumppanien

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Terrible

Page 15
superior to the other--one could see it in his quiet smile.
Page 29
4 Tarzan-jad-guru As Tarzan and Om-at clambered back to the vestibule of Pan-at-lee's cave and took their stand beside Ta-den in readiness for whatever eventuality might follow the death of Es-sat, the sun that topped the eastern hills touched also the figure of a sleeper upon a distant, thorn-covered steppe awakening him to another day of tireless tracking along a faint and rapidly disappearing spoor.
Page 37
a little child, and with his left fist backed by the weight and sinew of his giant frame, he crashed a shattering blow to the center of the Waz-don's face--a blow that crushed the bones and dropped the fellow in his tracks.
Page 47
Then Tarzan took up again the trail of Pan-at-lee.
Page 93
"It is true," he said, "this man's sin is against the temple.
Page 103
where they stood, pronouncing Tarzan's name and imitating a walking man with the first and second fingers of his right hand upon the floor of the recess, sought to show that Tarzan had walked out of the cave and climbed upward on the pegs five days before, but this was as far as the sign language would permit him to go.
Page 107
" Om-at nodded.
Page 112
and then attempted to deceive me.
Page 117
He did not delay long at the second floor since he had in mind an idea that he would find the easiest entrance through the roof which he had noticed was roughly dome shaped like the throneroom of Ko-tan.
Page 120
To halt and meet this monstrous incarnation of fury with a futile whee-oo! seemed to Tarzan the height of insanity and so he continued along the corridor, increasing his pace as he realized that the GRYF was overhauling him.
Page 130
He was nearing the opening--would it be large enough to permit the passage of his body? That portion of it which showed above the surface of the water most certainly would not.
Page 134
The way led along the corridor which ran parallel with the face of the cliff for some little distance and then Pan-sat, taking a cresset from one of the wall niches, turned abruptly into a small apartment at his left.
Page 148
These she took down to the brook and washed and brought back again and wound tightly around the cleft end of the shaft, which she had notched to receive them, and the upper part of the spear head which she had also notched slightly with a bit of stone.
Page 154
Now he saw a way to escape, at least temporarily.
Page 160
Her daily life was filled with her house building and her hunting, to which was added an occasional spice of excitement contributed by roving lions.
Page 167
Ja-don, taking with him the princess, her women, and their slaves, including Pan-at-lee, as well as the women and children of his faithful followers, retreated not only from the palace but from the city of A-lur as well and fell back upon his own city of Ja-lur.
Page 168
The windows were so closely barred that he could not see over the edge of the thick wall in which they were cut to determine what lay close in below him.
Page 193
As he entered the apartment where the priests were he greeted them after the manner which was customary in Pal-ul-don, but at the same time he made a sign with his finger that might have attracted little attention or scarcely been noticed at all by one who knew not its meaning.
Page 194
At each end of the corridor was a sentinel, the main body of the guard being stationed in a room near the outer entrance to the women's quarters.
Page 206
"I will talk with her tonight after she has had a chance to meditate upon the consequences of arousing the wrath of Jad-ben-Otho.