Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 81

isäni oli nuori mies,
tulivat arabialaiset jälleen, mutta soturimme huomasivat heidät
pitkän matkan päästä ja Chowambi, joka silloin oli päällikkönä, käski
kansansa kerätä tavaransa kokoon ja lähteä pois hänen mukanaan,
luvaten opastaa heimon kauaksi etelään, kunnes löytäisivät seudun,
johon arabialaiset rosvoilijat eivät saapuneet.

"He noudattivat hänen neuvoaan ja sälyttivät mukaansa kaikki
tavaransa, niiden joukossa monta norsunluuhammasta. Kuukausimääriä he
vaelsivat kärsien sanomattomia vaikeuksia ja puutteita, sillä suuri
osa tiestä vei tiheän viidakon läpi ja mahtavien vuorten yli, mutta
vihdoin he saapuivat tälle paikalle, ja vaikka he lähettivät osastoja
kauemmaksikin etsimään vielä parempia asuinsijoja, ei sellaista ole
koskaan löydetty."

"Ja eivätkö rosvoretkeilijät ole teitä täältä koskaan keksineet?"
kysyi Tarzan.

"Noin vuosi sitten karkasi päällemme joukko arabialaisia ja
Manyuema-heimon miehiä, mutta me ajoimme heidät pois tappaen monta.
Päiväkausia me seurasimme heitä väijyen kuin villipetoja konsaan,
kaataen heidät yhden erältään, kunnes vain pieni kourallinen pääsi
pakenemaan käsistämme."

Puhuessaan Busuli hypisteli raskasta kulta-rannerengasta, joka
ympäröi vasemman käsivarren kiiltävää nahkaa. Tarzan oli silmäillyt
koristetta, mutta hänen ajatuksensa olivat toisaalla. Hän muisti nyt
kysymyksen, jonka oli koettanut tehdä, kun ensiksi saapui heimon
luo, mutta jota silloin ei ollut voinut saada heitä ymmärtämään.
Viikkokausiksi hän oli unohtanut sellaisen mitättömän asian kuin
kullan, sillähän oli kaiken aikaa elänyt todellisena alkuihmisenä,
huomista päivää ajattelematta. Mutta äkkiä herätti kullan näkeminen
hänessä uinuvan sivistyksen ja samalla varallisuuden himon.
Sen läksyn Tarzan oli hyvin oppinut lyhyen kokemuksensa aikana
sivistyneiden ihmisten parissa. Hän tiesi, että kulta merkitsi valtaa
ja nautintoja. Hän osoitti lelua.

"Mistä on kotoisin tuo keltainen metalli, Busuli?" kysyi hän.

Neekeri viittasi kaakkoiseen.

"Kuun matkan päästä -- ehkä kauempaakin", vastasi hän.

"Oletko ollut siellä?" kysyi Tarzan.

"En, mutta jotkut kansastamme kävivät siellä vuosia sitten, jolloin
isäni oli nuori mies. Joku ryhmä meikäläisiä oli etsinyt etäämpää
asuinpaikkaa heimollemme, silloin kun se ensiksi tänne asettui, ja
tapasi omituista kansaa, jolla oli paljon keltaisesta metallista
valmistettuja koristeita. Heidän keihäänkärkensä olivat siitä, samoin
kuin nuolensakin päät, ja he keittivät samanlaisesta puhtaasta
metallista tehdyissä astioissa kuin mistä minun rannerenkaani on
taottu.

"Ne asuivat isossa kylässä ja niiden hökkelit olivat rakennetut
kivestä ja korkealla vallilla ympäröidyt. Ne olivat kovin rajuja ja
hyökkäsivät soturiemme kimppuun ennenkuin edes tiedustivat, olivatko
meikäläiset rauhan asioilla. Miehiämme oli vain muutama, mutta
he pitivät puolensa pienen kukkulan huipulla, kunnes hurja kansa
päivänlaskussa palasi ilkeään kaupunkiinsa. Sitten soturimme astuivat
alas kukkulalta ja riistettyään monta keltametallista valmistettua
koristetta surmaamiensa ruumiilta he marssivat pois laaksosta, jonne
kukaan meikäläinen ei sittemmin ole palannut.

"Ne ovat pahaa kansaa -- eivät valkoisia kuin sinä eivätkä mustia
kuin minä, vaan karvaisia kuin Bolgani, gorilla. Niin, ne ovat
tosiaan kovin häijyä kansaa, ja Chowambi oli iloinen päästessään pois
heidän maastansa."

"Ja eikö ketään niistä ole elossa, jotka olivat Chowambin mukana ja
näkivät nuo kummalliset ihmiset ja heidän ihmeellisen kaupunkinsa?"
kysyi Tarzan.

"Waziri, päällikkömme, oli siellä", vastasi Busuli. "Hän oli siihen
aikaan hyvin nuori,

Last Page Next Page

Text Comparison with The Efficiency Expert

Page 7
Immediately he was impressed and elated by the discovery that there were plenty of jobs, and that a satisfactory percentage of them appeared to be big jobs.
Page 11
Lizard?" "That's all--just the Lizard.
Page 18
although there were many comfortable chairs in the large room, and the sofa was an exceptionally long one, she and her companion occupied but little more space than would have comfortably accommodated a single individual.
Page 21
The buyer had discovered that there was a sufficient proportion of male customers, many of whom displayed evident embarrassment in purchasing hosiery from young ladies, to warrant putting a man clerk in one of the sections for this class of trade.
Page 26
I wouldn't go messing around with any of these medical chaps.
Page 35
" "Well," replied the other, "I don't want to be nasty, but I need some money badly.
Page 47
Jimmy often noticed women among the spectators--well-dressed women, with every appearance of refinement, and there were always men of the same upper class of society.
Page 50
He had absolutely wrecked a perfectly good scheme in the perfection of which several thousand dollars had been spent, and now there could not be even the possibility of a chance of their breaking even.
Page 51
I suppose we see other people many times without recognizing them, but he is so utterly good-looking that he sort of sticks in one's memory.
Page 56
"Oh, it's nothing," said Jimmy ruefully.
Page 57
I know, because my dad had one at his plant a few years ago.
Page 62
"Of course," he said, "with the idea that it may become a permanent, well-paying position I think I might be inclined to consider it--in fact, I am very favorably inclined toward it," he added hastily as he thought he noted a sudden waning of interest in Compton's expression.
Page 68
"Shortly after Mr.
Page 82
" Bince went white.
Page 94
He wondered what had gone wrong with Murray's plans, and, suddenly imbued with the natural suspicion of the criminal, it occurred to him that the whole thing might be a frame-up to get him; and yet why Murray should wish to get him he could not imagine.
Page 99
You dissuaded me for some time, but I finally went today, and I am glad that I went.
Page 100
"THE ONLY FRIENDS HE HAS.
Page 106
"What's the matter with you, Harold?" she asked.
Page 108
Bince on March--Do you recall the object of this meeting?" "Mr.
Page 114
".