Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 80

lahjaksi. Lelun lähempi tarkastelu sai apinamiehen
vakuutetuksi, että kapine oli puhdasta kultaa; ja hän kummastui,
sillä tämä oli ensi kerta, kun hän näki kultakoruja Afrikan
villeillä, paitsi niitä vähäpätöisiä kapineita, joita nämä rannikon
lähettyvillä olivat eurooppalaisilta ostaneet tai varastaneet. Hän
koetti kysellä heiltä, mistä metalli oli kotoisin, mutta ei voinut
saada heitä ymmärtämään tarkoitustansa.

Kun tanssi oli päättynyt, ilmaisi Tarzan aikovansa jättää
heidät, mutta he melkein rukoilivat häntä käyttämään hyväkseen
vieraanvaraisuutta isossa majassa, jonka kyläkunnan päällikkö
luovutti hänen yksinään asuttavaksensa. Hän koetti selittää
palaavansa aamulla, mutta he eivät kyenneet häntä ymmärtämään. Kun
hän vihdoin käveli heistä poispäin porttia vastapäätä olevalle kylän
sivulle, joutuivat he vielä enemmän ymmälle hänen aikomustensa
suhteen.

Tarzan tiesi kuitenkin hyvin mitä teki. Menneinä aikoina hänellä
oli ollut kokemusta siitä, kuinka nakertajat ja syöpäläiset ovat
jokaisen alkuasukaskylän vitsauksena, ja vaikka hän ei sellaisissa
asioissa ollut kovin tarkka, oli hänestä huojuvien puiden raikas ilma
kuitenkin paljoa miellyttävämpää kuin hökkelien löyhkä.

Alkuasukkaat seurasivat häntä paikalle, missä iso puu riippui
paaluaidan yli, ja kun Tarzan hyppäsi yhdelle alemmista oksista
ja hävisi ylhäälle lehvien joukkoon aivan kuin apina Manu, kuului
äänekkäitä hämmästyksen ja kummastuksen huudahduksia. Puoli
tuntia he huutelivat häntä palaamaan, mutta kun hän ei vastannut
heille, luopuivat he vihdoin yrityksestään ja menivät kojuihinsa
makuumatoilleen nukkumaan.

Tarzan palasi jonkun matkaa metsään, kunnes löysi alkeellisiin
tarkoituksiinsa sopivan puun, ja sitten hän kiertyi isoon
oksanhaarukkaan ja vaipui pian sikeään uneen.

Seuraavana aamuna hän ilmestyi kylän kujalle yhtä äkkiä kuin
edellisenä yönä oli hävinnyt. Hetkiseksi joutuivat alkuasukkaat
hämilleen ja säikähtyivät, mutta kun tunsivat eilisiltaisen
vieraansa, tervehtivät he häntä huudoilla ja naurulla. Sinä päivänä
hän seurasi soturijoukkuetta läheiselle tasangolle suurella
eräretkellä, ja niin taitavaksi he havaitsivat tämän valkoisen miehen
heidän omien karkeiden aseittensa käyttelyssä, että siitä punoutui
uusi kunnioituksen ja ihailun side.

Viikkokausia eleli Tarzan uusien villien ystäviensä keskuudessa
metsästellen ravinnokseen puhveleita, antilooppeja ja seebroja
sekä elefantteja norsunluun vuoksi. Nopeasti hän oppi heidän
yksinkertaisen kielensä, heidän kotoiset tapansa ja heimokunnan
villin, alkuperäisen elämän siveyssäännöt. Hän havaitsi, että he
eivät olleet kannibaaleja, vaan arvostelivat inholla ja halveksien
sellaisia, jotka söivät ihmislihaa.

Busuli, soturi, jonka perästä hän oli hiipinyt kylään, kertoi hänelle
paljon heimon perinnäistavoista -- kuinka hänen kansansa monta vuotta
sitten oli monet pitkät taipaleet vaeltaen saapunut pohjoisesta,
kuinka he kerran olivat olleet suuri ja voimakas heimo ja kuinka
orjanmetsästäjät olivat surmaa tuottavilla pyssyillään tehneet niin
paljon tuhoa heidän keskuudessaan, että he olivat huvenneet vain
vähäiseksi jäännökseksi entisestä lukumäärästään ja voimastaan.

"He ajoivat meitä kuin villejä petoja", sanoi Busuli. "Eivät
osoittaneet mitään armoa. Milloin eivät etsineet orjia, etsivät
norsunluuta, mutta useimmiten molempia. Meikäläiset miehet tapettiin
ja naiset ajettiin pois kuin lampaat. Taistelimme heitä vastaan
monet vuodet, mutta nuolemme ja keihäämme eivät tehonneet tulta,
lyijyä ja kuolemaa syytäviä putkia vastaan, joiden vaikutus ulottui
monta kertaa kauemmaksi kuin mahtavinkaan soturimme saattoi nuolen
singahduttaa. Vihdoin, siihen aikaan kun

Last Page Next Page

Text Comparison with A Princess of Mars

Page 11
Late in the afternoon my horse, which had been standing with dragging rein before the cave, started slowly down the trail, evidently in search of food and water, and I was left alone with my mysterious unknown companion and the dead body of my friend, which lay just within my range of vision upon the ledge where I had placed it in the early morning.
Page 17
I noted that each was armed with several other weapons in addition to the huge spear which I have described.
Page 18
When he was within about fifty feet of me he unclasped an enormous metal armlet, and holding it toward me in the open palm of his hand, addressed me in a clear, resonant voice, but in a language, it is needless to say, I could not understand.
Page 20
of not having been tenanted for years, possibly for ages.
Page 21
On the platform proper squatted an enormous warrior heavily loaded with metal ornaments, gay-colored feathers and beautifully wrought leather trappings ingeniously set with precious stones.
Page 23
My fears were groundless, however, as the other Martians, at first struck dumb with wonderment, finally broke into wild peals of laughter and applause.
Page 26
total darkness results, since the lack of atmosphere, or, rather, the very thin atmosphere, fails to diffuse the starlight to any great extent; on the other hand, if both of the moons are in the heavens at night the surface of the ground is brightly illuminated.
Page 27
Slowly and carefully, therefore, I gained my feet, only to see that my watcher did the same; cautiously I advanced toward him, finding that by moving with a shuffling gait I could retain my balance as well as make reasonably rapid progress.
Page 51
evinced by the other who had brought me my original equipment, and now for the first time I realized that my blow, on the occasion of my first battle in the audience chamber had resulted in the death of my adversary.
Page 54
"I do not know your customs, Dejah Thoris, but in my own Virginia a gentleman does not lie to save himself; I am not of Dor; I have never seen the mysterious Iss; the lost sea of Korus is still lost, so far as I am concerned.
Page 68
Should I be so indiscreet, her position would be even more unbearable than now, and the thought that she might feel that I was taking advantage of her helplessness, to influence her decision was the final argument which sealed my lips.
Page 73
The work at the incubator was short indeed.
Page 82
I alone know my father's name, and only I and Tal Hajus and Sarkoja know that it was she who carried the tale that brought death and torture upon her he loved.
Page 92
But the sight that froze me with apprehension was that of Dejah Thoris and Sola standing there before him, and the fiendish leer of him as he let his great protruding eyes gloat upon the lines of her beautiful figure.
Page 94
Tomorrow the torture will commence; tonight thou art Tal Hajus'; come!" He sprang down from the platform and grasped her roughly by the arm, but scarcely had he touched her than I leaped between them.
Page 119
The fourth day after my arrival at Zodanga I made my first flight, and as a result of it I won a promotion which included quarters in the palace of Than Kosis.
Page 125
The third fell within ten seconds after the second, and the last lay dead upon the bloody floor a few moments later.
Page 126
my chieftain that was, and whom I thought dead, had you but returned one little hour before--but now it is too late, too late.
Page 141
I had learned from Kantos Kan the secret of opening these gates, and in another moment my twenty great fighting men stood within the doomed city of Zodanga.
Page 146
The lesser hordes had commenced looting and quarreling among themselves, so it was decided that we collect what warriors we could, man as many vessels as possible with Zodangan prisoners and make for Helium without further loss of time.