Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 8

Nikolas", puhui hän, "se on hyödytöntä. Uhkaa kuinka paljon
tahansa, mutta vaatimuksiisi minä en koskaan suostu. Lähde tästä
hytistä; sinulla ei ole mitään oikeutta olla täällä. Lupasithan,
ettet astuisi sisälle."

"No niin, Olga, minä en astu sisälle; mutta ennenkuin olen sinusta
suoriutunut, toivot sinä tuhat kertaa, että olisit heti tehnyt
minulle pyytämäni palveluksen. Lopuksi minä kuitenkin voitan, joten
olisi parempi, että säästäisit minulta vaivaa ja aikaa ja häpeätä
itseltäsi ja..."

"En koskaan, Nikolas!" keskeytti nainen, ja sitten näki Tarzan
Rokoffin kääntyvän ja nyökkäävän Paulvitshille, joka juoksi nopeasti
eteenpäin hytin oviaukkoa kohti, syöksyen hänelle ovea auki pitävän
Rokoffin ohitse. Jälkimäinen astui nopeasti ulos. Ovi sulkeutui.
Tarzan kuuli lukon kalahtavan, kun Paulvitsh sisäpuolelta kiersi
avainta. Rokoff jäi seisomaan oven eteen pää kumarassa ikäänkuin
kuunnellakseen, mitä hytissä puhuttiin. Häijy hymy väräytteli hänen
parrakasta huultansa.

Tarzan saattoi kuulla naisen äänen käskevän miestä heti poistumaan
hytistä. "Minä lähetän noutamaan puolisoni", huusi hän. "Hän ei
osoita teille mitään sääliä."

Paulvitshin ivanauru kuului ovilaudan lävitse.

"Rahastonhoitaja noutaa puolisonne, madame", sanoi mies. "Sille
virkailijalle onkin jo ilmoitettu, että pidätte vierasta mieshenkilöä
hytissänne lukitun oven takana."

"Pyh!" huusi nainen. "Puolisoni tietää kyllä kuinka on asian laita."

"Epäilemättä tietää puolisonne, mutta laivan päällystö ei tiedä,
eivätkä sitä usko sanomalehtimiehetkään, jotka maihin noustuamme
jollakin salaperäisellä tavalla saavat kuulla asiasta. Mutta niistä
se on soma juttu, ja niin ajattelevat kaikki ystävännekin, kun
kuulevat siitä aamiaispöydässä -- odottakaas, tänään on tiistai,
-- niin, kun kuulevat siitä aamiaispöydässä ensi perjantai-aamuna.
Eikä mielenkiinto vähene, kun he kaikki saavat kuulla, että mies,
jonka kanssa madamella oli kohtaus, on venäläinen palvelija -- hänen
veljensä lakeija, ollakseni aivan tarkka."

"Alexis Paulvitsh", lausui nainen kylmällä ja pelottomalla äänellä,
"te olette pelkuri, ja kun kuiskaan korvaanne erään nimen, niin
pidätte parempana luopua vaatimuksistanne ja uhkauksistanne minua
kohtaan ja lähdette nopeasti hytistäni. Enkä luule, että sen erän
perästä enää minua häiritsette."

Seurasi hetkisen äänettömyys, jonka aikana Tarzan arveli naisen
kumartuvan roistoa kohti ja kuiskaavan hänelle korvaan sen, mistä
oli vihjaissut. Vain hetkisen äänettömyys, sitten miehen säikähtynyt
kirous -- jalkojen liikettä -- naisen parahdus -- ja sitten kaikki
hiljaa.

Mutta tuskin oli huuto tauonnut, kun apinamies hyppäsi esille
lymypaikastaan. Rokoff lähti juoksemaan, mutta Tarzan tarttui
hänen niskaansa ja laahasi hänet takaisin. Kumpikaan ei puhunut,
sillä molemmat tunsivat vaistomaisesti, että tuossa huoneessa oli
tekeillä murha, ja Tarzan oli varma, että Rokoff ei ollut toivonut
liittolaisensa menevän niin pitkälle, -- hän tajusi, että tämän
miehen päämäärä oli syvällisempi ja kamalampikin kuin törkeä
kylmäverinen murha.

Hukkaamatta aikaa, kysyäkseen sisällä olevilta, apinamies tyrkkäsi
leveällä olkapäällään heikkoa ovilautaa ja puunpirstojen lennellessä
ympärinsä astui hyttiin, laahaten Rokoffia mukanaan. Hänen edessään
vuoteella lepäsi nainen, ja Paulvitsh seisoi kumarruksissa,
sormillaan puristaen kaunista kurkkua, sillä välin kun uhrin kädet
turhaan iskivät häntä kasvoihin ja epätoivoisesti kynsivät julmia
käsiä, jotka yrittivät viedä häneltä hengen.

Tarzanin sisäänastumisesta syntynyt melu sai Paulvitshin
hellittämään, ja

Last Page Next Page

Text Comparison with Pellucidar

Page 13
CHAPTER II TRAVELING WITH TERROR We made camp there beside the peaceful river.
Page 24
But how to reach the islands was now the foremost question in our minds.
Page 27
A few hours before we were ready to launch her she made quite an imposing picture, for Perry had insisted upon setting every shred of "canvas.
Page 30
Instead of making for the island of Anoroc, we bore far to the right, until it became evident that we should have to pass between the two right-hand islands and attempt to return toward Anoroc from the opposite side.
Page 34
If Sari.
Page 45
With savage shouts they rushed forward toward the human warriors.
Page 54
It was not until I had passed the high peak and found the river that my eyes first discovered the pendent world, the tiny satellite which hangs low over the surface of Pellucidar casting its perpetual shadow always upon the same spot--the area that is known here as the Land of Awful Shadow, in which dwells the tribe of Thuria.
Page 57
Not once did I look behind me, since every unnecessary movement in swimming detracts so much from one's endurance and speed.
Page 58
Then I sat stroking the savage head and talking to the beast in the man-dog talk with which you are familiar, if you ever owned and loved a dog.
Page 62
I pushed it out into water that would float it, stepped in and called to Raja to enter.
Page 63
A thin ridge of stiff hair bristled along the entire length of his spine.
Page 65
The warriors about him were all fine looking fellows, though shorter and squatter than the Sarians or the Amozites.
Page 66
The moment I opened mine he rose, stretched himself, and without a backward glance plunged into the jungle.
Page 68
A sheep might gaze at you without transmitting a warning through your subjective mind, because you are in no danger from a sheep.
Page 70
They clustered about, jabbering at my guards and attempting to get their hands upon me, whether from curiosity or a desire to do me bodily harm I did not know, since my escort with bared fangs and heavy blows kept them off.
Page 93
rough and round-about, so that we consumed one or two more marches in covering the distance than if we had followed the river.
Page 96
Juag suggested that we travel to the northeast, where, he said, upon the verge of the plain we would find a wooded country in which game should be plentiful.
Page 117
He realized the limitations of his people in the matter of sails, and while they had never used oars, the implement was so similar to a paddle that he was sure they quickly could master the art--and they did.
Page 124
From the deck of the Amoz I scanned the shore through the glasses that Perry had brought with him.
Page 125
The voyage was uneventful.